tiistai 23. marraskuuta 2021

Matt. 25:31-46 (Tuomiosunn. evankeliumi)

 Minun oli nälkä...minun oli jano...minä olin koditon, alasti, sairaana ja vankilassa.

Intersektionaalinen feminismi tarjoaa ehkä hyvän työkalun näiden Jeesuksen sanojen ymmärtämiseksi. Intersektionaalinen feminismihän pyrkii ymmärtämään, miten eri tavoin ihmiset ovat syrjittyjä (tai etuoikeutettuja). Ei ole pelkästään sukupuolten epätasa-arvoa, vaan myös ihonväriin, sosiaaliluokkaan, koututustaustaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen suhtautuvaa syrjintää. Vammainen musta lesbo ei kerta kaikkiaan saa samoja mahdollisuuksia kuin naimisissa oleva keskiluokkainen valkoinen mies. Enimmäkseen tämä on näkymätöntä ja ääneen lausumatonta. Jos eri asemassa olevat ihmiset saataisiin ymmärtämään toisiaan, sehän olisi hyvä.

Olipa intersektionaalisesta feminismistä mitä mieltä hyvänsä, evankeliumiteksti tuntuu suorastaan kerjäävän tällaista tulkintaa. Kuvaavaa on tuomittujen vilpitön hämmästys: "Milloin me muka näimme sinut nälissäsi?" Sorron rakenteet ovat huomaamattomia, me olemme kasvaneet niihin kiinni, emmekä myötäile niitä suinkaan silkkaa pahantahtoisuuttamme. Silti Jeesus tuomitsee ankarasti tämän melkein tahattoman pahuuden. 

Millaisia marginalisoituja ryhmiä Jeesus sitten nostaa esiin? Nälkäiset ja janoiset viittaavat kenties köyhiin yleensä, niille, joille ei ole jaettu pelimerkkejä samalla tavalla kuin toisille. Koditon, ξενος, on muukalainen, erirotuinen, turvapaikanhakija (2000 aseetonta ihmistä Puolan rajalla on saanut Euroopan paniikin valtaan marraskuussa 2021). Alastomat voisin ajatella sellaisiksi ihmisiksi, jotka ovat julkisen nöyryytyksen kohteita, naurun alaisia. Sairaat eivät tässä tekstissä ole niinkään parantamisen tarpeessa, vaan sen, että heitä käytäisiin katsomassa. Ajatus vie jälleen siihen, että heidät on työnnetty marginaaliin, näkymättömiin. Sairas on kreikassa myös "heikko", ja katsomassa käyminen (ἐπισκεπτομαι) on sukua piispalliselle "kaitsemiselle" (ἐπίσκοπεω). Tästä teen - hieman villin, mutta ei mitenkään mahdottoman - tulkinnan: "Te ette hyväksyneet heikkoja seurakuntaanne." Vangit ovat marginalisoituja jos ketkä: kuka haluaisi vankilasta vapautunutta naapurikseen?

Intersektionaalilnen feminismi opettaa (tunnen teorian puutteellisesti, myönnän) että syrjinnän ja etuoikeuksien verkko sitoo meidät kaikki otteeseensa, tajusimmepa sen tai emme. Jeesus ei anna silti armoa. Hän näyttää opettavan, että meidän pitäisi tietää. Palataan siihen, että tässä tekstissä puhutaan siitä, tunsivatko ihmiset Jeesuksen - ja tunnistivatko he hänet. Jos tiedämme mitään Jeesuksesta, meidän pitäisi tietää, että että hän oli spitaalisten, syntisten ja publikaanien ystävä (raamatullisia ilmaisuja terveyteen, sosiaaliluokkaan ja moraaliin liittyville stigmoille). Kaikkein kriittisimmätkin raamatuntutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että historiallinen Jeesus vetosi ja hänellä oli asiaa niille, jotka oli työnnetty marginaaliin. Ilmeisesti hän viihtyi heidän seurassaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ap.t.14:15-17 (Juhannusp. 2.vsk 2.lk)

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali ja Barnabas Lystran kaupungissa paransivat ramman miehen. Kaupungin asukkaat tulkitsivat tapa...