Jouluruno:
Ajasta maailman luomisen
kaipasit ihmisyyteen,
ja koettuasi kaiken sen
palasit iäisyyteen.
Voitit kaiken vierauden,
lihaksi tullut Sana.
Nyt luona valtaistuimen,
entistä jumalampana.
Ja Zeno Veronalaisen rukous:
"Tämä on uusi maailmanjärjestys: rakkaudesta meitä kohtaan Jumala syntyi itkeväksi lapseksi. Hän tuli seimeen näyttääkseen olevansa kansojen paimen. Hän, joka ei vanhene milloinkaan, käy sisälle haihtuvaan aikaan. Vaikka hän on Jumala, hän ottaa kantaakseen hauraan ihmisen kaikki kärsimykset. Hän tekee sen pysäyttääkseen kuoleman ja antaakseen ihmiselle iankaikkisen elämän. Siinä on Jumalan valta, että hän pystyy olemaan se mikä hän ei ole ja sittenkin aina olemaan se mikä hän on. Ikuisen Isän ikuinen Poika on meidän Jumalamme. Hän on Jumala ja ihminen. Hän seisoo Isän ja ihmisen välissä. Ihmeteoissaan hän paljastaa majesteettinsa, heikkoudessaan sen, että hän kuuluu meihin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti