Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!...etsikää aina hänen kasvojaan.
Näyttää siltä, että sitä, mitä aina etsitään, ei koskaan löydetä. Kuinka sitten etsivien sydän voi iloita, sen sijaan että he tulisivat murheellisiksi, jos he eivät voi löytää sitä mitä etsivät? Eihän tässä sanota "iloitkoon niiden sydän jotka löytävät" vaan "jotka etsivät Herraa." Kuitenkin profeetta Jesaja todistaa, että Herra Jumala voidaan löytää kun häntä etsitään: "Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä." (Jes. 55:6)
Jos kerran hänet, jota etsitään, voidaan löytää, miksi sanotaan: "etsikää aina hänen kasvojaan"? Vai pitääkö häntä etsiä sittenkin, kun hänet on löydetty? Käsittämättömiä asioita on etsittävä niin, että ei ajattele ettei ole löytänyt mitään, vaikka emme ymmärrä kuinka käsittämätöntä se on, mitä me etsimme. Miksi hän siis etsii, jos hän käsittää, että se mitä hän etsii, on käsittämätöntä? Siksi, että hän tietää, ettei hänen pidä lakata niin kauan kuin hän etenee käsittämättömien asioiden etsimisessä ja tulee paremmaksi etsiessään niin suurta hyvää. Sitä etsitään, jotta se löydettäisiin, ja löydetään, jotta sitä etsittäisiin. Sillä sitä etsitään, jotta se löydettäisiin suloisempana ja se löydetään, jotta sitä etsittäisiin entistä innokkaammin.
Se, mitä Sirakin kirjassa sanotaan, voidaan ymmärtää näin, kun viisaus sanoo: "Jotka minua syövät, lisäävät nälkäänsä, jotka minua juovat, janoavat yhä lisää." (Sir. 24:21) He näet syövät ja juovat, koska he löytävät ja koska he syövät ja juovat, he yhä etsivät. Usko etsii, ymmärrys löytää. Siksi profeetta sanoo: "Ellette usko, ette ymmärrä" (vrt. Jes. 7:9) Ja ymmärrys puolestaan etsii yhä häntä, jonka se on löytänyt, niin kuin pyhässä psalmissa lauletaan: "Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa." (Ps. 14:2) Siksi ihmisen pitää olla ymmärtäväinen, jotta hän voisi etsiä Jumalaa.
(Augustinus: De Trinitate, 15.2.2.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti