Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä on valtava jännite sen välillä, miten kristitty on ympäröivästä yhteiskunnasta sisäisesti vapaa ja kuitenkin alistuvainen sille. Kumpaakaan ei saa unohtaa.
Yhteiskunnassa, jonka keskeinen arvo oli esi-isien ja perinteiden kunnioitus, apostoli puhuu "isiltä peritystä, tyhjänpäiväisestä elämästä" (1:18) ja puhuttelee kristittyjä "valittuna sukuna, kuninkaallisena papistona ja pyhänä heimona" (2:9), joka ei oikeastaan kuulu tähän maailmaan vaan elävät siinä muukalaisina (2:11).
Todettuaan tämän, apostoli jatkaa samaan hengenvetoon: "Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen."(2:13) Minä sanoisin mieluummin: "taipukaa kaikesta huolimatta", mutta Pietari sanoo: "taipukaa Herran vuoksi." Tarkempi selitys on näissä jakeissa.
Perikooppi on Fil 2:n ohella UT:n tunnetuimpia "Kristus-hymnejä", sisältäen erään varhaisimmista kristillisistä Jes. 53:n kommentaareista. Sisältönä on siis se, miten pitkäperjantain tapahtumat velvoittavat meitä kristittyjä toimimaan.
Sanat ovat suunnatut varsinaisesti orjille (nykykäännös: palvelijat), joita kehotetaan olemaan alamaisia niin hyville kuin huonoillekin isännille. 1 Piet opettaa kautta linjan, että kristittyjen tulee julistaa uskostaan nöyrällä ja sävyisällä elämällään. "Vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittyinä, joutuvat häpeämään juuri siinä, missä teitä panettelivat." (3:16)
Alistuminen syyttömänä kärsimään ja pidättäytyminen väkivallasta on sellaista vastarintaa, joka todella muuttaa maailmaa. Huomionarvoisia ovat sanat: "hän kärsi, mutta ei uhkaillut." On marttyyreja, jotka huutavat kostoa kuollessaan. Herramme rukoili murhaajiensa puolesta.
Onko kieltäytyminen väkivallasta ja omien oikeuksien ajamisesta todella vaikuttavaa? Kuulin, että Etelä-Afrikan apartheid-politiikan aikana iso valkoinen mies tuli kapealla kujalla tummaihoista arkkipiispa Desmond Tutua vastaan. Mies huusi jo kaukaa: "Minä en anna tietä apinoille!" "Minäpä annan", hymyili Desmond Tutu ja astui kohteliaasti syrjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti