Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Jeesus siis piti Emmauksen tiellä kattavan pelastushistoriallisen raamattutunnin. Olisipa ollut hienoa, jos opetuslapset (tai Luukas) olisivat saaneet aikaiseksi kirjottaa tämän muistiin. Miten merkittävää olisi kuulla Jeesuksen oma pääsiäissaarna! Mutta sitä meille ei ole annettu. Voimme vain arvailla. On tietysti liuta Vanhan testamentin kohtia, jotka kertovat siitä, mitä Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsee, ja joita voimme kuvitella tässä kohtaa selitetyn.
Sen sijaan hyvin tarkkaan meille kerrotaan, että
Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille.
Myöhemmin kuvataan tarkasti, että Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää? He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. (j.41-43) Jostain syystä tämä kuvataan tarkasti, vaikka meitä kiinnostaisi Jeesuksen raamatunselitys enemmän.
Luukkaan kuvaus ylösnousseesta Herrasta juhlii ruumiillisuutta. On tavallista, että pidämme ruumista pahana ja sielua hyvänä. Kuitenkin uskomme Jumalaan, joka - tarkoituksella - on luonut taivaan ja maan. Uskomme Jumalan Poikaan, joka syntyi ihmiseksi ja tuli meidän kaltaiseksemme. Uskomme ruumiin ylösnousemukseen. Jeesus söi ja joi. Hänellä oli todellinen ruumis, vaikka se olikin kirkastettu ylösnousemusruumis, joka evankeliumin mukaan pystyi kulkemaan seinien läpi.
Voidaan sanoa, ettei sielulla ole etusijaa ruumiiseen nähden. Ei meidän ajatuksemme käsitä Jumalaa paremmin kuin varpaankyntemme. Saattaa olla niin, että lopulta ruumiimme, kaikessa raihnaisuudessaan, on selvinnyt syntiinlankeemuksen rytäkästä vähemmin vaurioin kuin järkemme ja tahtomme. Apostoli sanoo sentään ruumiista, että se on Pyhän Hengen temppeli. Se on paljon se.
(pastori Jouni Salkon pääsiäissaarnaa mukaillen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti