Ps. 37:1-9 (5. su loppiaisesta, psalmi)

Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. (j.4)

“Saarnaajien kuninkaaksi” nimitetty englantilainen C.H. Spurgeon kommentoi tätä psalmia seuraavasti:

”Käskysana nousee yhä korkeammalle. Ensin pyydettiin, ettei pidä kiivastua, sitten käskettiin aktiivisesti luottamaan, ja nyt käsketään iloitsemaan pyhällä halulla Jumalassa. ’Tulkoon ilosi Herralta.’ Tee Herrasta henkesi ilo ja riemu.Pahat ihmiset iloitsevat lihallisista aiheista: älä kadehdi sitä että heidän annetaan saada osansa turhista epäjumalista; katso sinä parempaa iloasi, ja täyty ääriäsi myöten hienommasta herkustasi. Siinä mielessä jäljittele heitä: he nauttivat omasta herkustaan, huolehdi sinä siitä, että sinä nautit omastasi, ja kadehtimisen sijaan tulet säälimään heitä. Kiivastumiselle ei ole silloin sijaa, jos muistamme, että Jumala on meidän. Sen sijaan on kaikki syy riemuita korkeimmalla ja ekstaattisella tavalla. Jumalan jokaisen nimen, ominaisuuden, sanan tai teon tulee olla meille ilahduttava, ja niitä miettiessään sielun tulisi olla yhtä iloinen kuin epikurolaisen, joka nautiskelee anatumuksella herkkujaan. ’Ja hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.’ Miellyttävä velvollisuus saa palkkiokseen lisää mielihyvää. Ihmiset, jotka iloitsevat Jumalasta, eivät pyydä muuta kuin sitä mikä miellyttää Jumalaa. Siksi heille voi antaa turvallisesti avoimen valtakirjan. Heidän tahtonsa on alamainen Jumalan tahdolle, joten he voivat saada mitä he haluavat. Tässä tarkoitetaan sydämen syvimpiä halua, ei satunnaisia toiveita. On monia asioita, joita luonto mielellään pyytäisi, mutta armo ei antaisi meidän pyytää. Lupaus koskee noita syviä, rukouksellisia, anovia pyyntöjä.”