Yleensä, jos vietetään perhekirkkoa, jätetään jakeet 6-9 pois. Ne eivät ole söpöä luettavaa lapsille. Huomannet asenteeni: mielestäni lapsille ei pitäisi lässyttää uskonnosta. Elämän ja Jumalan pimeät puolet saavat olla esillä. Uskonto varhaiskasvatuksessa tarjoaa mahdollisuuden käsitellä elämän käsittämättömyyttä.. Söpö uskonto lapsille saattaa kääntyä itseään vastaan: se toimii kuin rokote, jossa annetaan laimennettua taudinaiheuttajaa.
Keskityn jakeisiin 1-4. Opetuslasten kysymys siitä, kuka mahtaa olla suurin taivasten valtakunnassa, ei ole välttämättä omahyväinen tai kerro halusta olla muita parempi He kysyvät Jeesukselta yksinkertaisesti ihanne-esimerkkiä: mihin kannattaa pyrkiä, jos haluaa olla taivaan valtakunnan mallikansalainen?
Jeesus asettaa esimerkin: lapsen. Sitten hän sanoo: ellette käänny ja tule lapsen kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan ollenkaan. Kysymys kääntyykin niin, kuka pääsee ylipäätään sisälle, eikä kuka on suurin. Sekä esimerkin että kysymyksen muotoilulla viitataan siihen, että opetuslasten tulee unohtaa kaikki inhimilliset vertailut. Älkää edes kyselkö tuollaista! Jakeessa 4 Jeesus - tavoistaan poiketen - vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen ja sanoo, että jokainen joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Olen tulkinnut tätä Tommy Hellstenin opetuksen mukaan niin, että lapsen avoimuus elämälle, lapsen teeskentelemättömyys, lapsen turvautuminen vahvempaansa olisi avain Jeesuksen sanoihin. Ei hullumpi tulkinta. Voi lähteä myös siitä, että Jeesus ottaa oikeasti esimerkiksi olennon, jota ei pidetty minään, ainakaan uskonnollisesta näkökulmasta. Uskontohan oli elämää nähneiden ja kirjoja lukeneiden miesten asia. Se, joka ei luule olevansa mitään, on suurin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti