Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.
Lauseen alkuosa muistuttaa siitä, että kristityllä ei ole erivapauksia siinä, mikä koskee kaikkia ihmisiä yhteiskunnan jäseninä. Uskontoon vedoten ei voi jättää kantamatta kansalaisvelvollisuuksiaan. Ulkopuolisten ei pidä antaa katsoa kristittyjä ajatellen: "ai niin, nuohan ovat kristittyjä, ei niiltä voi vaatia." Lauseen loppuosa muistuttaa, että rakkauden suhteen ei koskaan tule valmiiksi eikä milloinkaan tee tarpeeksi. Jos kristittynä olemisessa olisi kysymys tiettyjen määräysten täyttämisestä, olisi mahdollista ajatella, että joskus voisi todeta: nyt se on suoritettu. Mutta rakkaus on toista maata.
Toisaalta apostoli sanoo:
Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.
"Minä arvelen, että rakkaus on se helmi, jota evankeliumin kauppias etsi. Kun hän löysi tämän yhden helmen, hän myi kaiken, mitä hän omisti, ja osti sen. Rakkaus on tämä arvokas helmi. Ilman sitä sinua ei hyödytä mikään mitä omistat. Mutta jos sinulla on rakkaus, et tarvitse mitään muuta. Nyt näet vain uskossa, kerran kasvoista kasvoihin. Jos me nyt jo rakastamme sitä, mitä emme näe, miten syleilemmekään sitten, kun näemme? Entä mitä meidän nyt sitten tulisi harjoitella? Veljellistä rakkautta. Joku voi sanoa, ettei ole koskaan nähnyt Jumalaa. Mutta kuka voisi sanoa, ettei ole koskaan nähnyt toista ihmistä? Rakasta veljeäsi. Jos rakastat veljeäsi, jonka näet, näet samalla myös Jumalan, sillä näethän sinä rakkautta, ja siinä taas asuu Jumala." (Augustinus: Kaikki rakkaudesta, suom. Timo Nisula)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti