"Eivät he liioin olleet tahranneet itseänsä vain tavanomaisilla synneillä: juopumuksella, varkauksilla, valheilla, aviorikoksilla ja ahneudella, vaan heidän syntinsä olivat kuolemansyntejä: Jumalan sanan halveksiminen, esivallan ja vanhempien halveksiminen sekä pyhiin kohdistuva pahoinpitely ja riehuminen kaikkein pahimmissa teoissa."
Siinä sodomalaisten suuri pahuus.
Tämä Jahven ja Abrahamin keskustelu on mahdollista ymmärtää niin, ettei siinä ole mitään järkeä: Jumalanko muka pitää erikseen käydä katsomassa, miten asiat Sodomassa ovat? Onko hän tuittupäinen despootti, jonka diplomaattisesti taitava Abraham saa luopumaan tuhoaikeistaan - tai ainakin lieventämään niitä?
Tämä kertomus on ymmärretty myös esimerkkinä rukoustaistelusta. Jumala ei vastaa rukouksiin automaattisesti tai välittömästi. Silti, kuten Luther sanoo, Jumala mieltyy siihen lämpöön ja rakkauteen ihmisiä kohtaan, jota Abraham pyynnössään osoittaa. Abraham ei ole vain uskon, vaan myös vihollisen rakastamisen esikuva. Sodomalaiset olivat pelastuneet Abrahamin saavuttaman voiton johdosta (1. Moos. 13), mutta nyt he olivat unohtaneet Jumalan kokonaan.
Vanha testamentti on kieltämättä brutaali kirja, mutta sen keskellä pilkahtelee se, että Jumala on sittenkin toisenlainen. Abraham ei voi uskoa, että Jumala olisi oikeasti sellainen, joka vihapäissään tuhoaisi syyttömät syyllisten kanssa.
Lutherin kuvaus Abrahamin ja sodomalaisten kodeista on lukemisen arvoinen:
"Jos rupeat vertailemaan Aabrahamin ja Sodoman asukkaiden koteja, saat huomata, että Aabrahamin kotona kaikki on aivan herttaista ja ystävällistä, siinä määrin että Jumalan enkelitkin näyttävät tuttavallisesti pilailevan Saaran nauraessa ja väittävän, ettei se mitään naurua ole. Aina siellä siis kuuluu Jumalan ääni eikä Aabrahamin koti muuta olekaan kuin syntien anteeksiantamuksen ja armon valtakunta, vieläpä taivas, jossa asustavat Jumalan enkelit; ne hän ottaa kunnioittavasti vastaan ja kunnioittaa heissä Jumalaa, jonka hän on oppinut yhdeksi ainoaksi ja kolminaiseksi ja uskoo häneen. Kaiken kaikkiaan Aabrahamin ympärillä ei ole mitään muuta kuin armoa ja elämää.
Sitä vastoin jumalattomien sukukunnassa sodomalaisten keskuudessa ei ole mitään muuta kuin hirvittävä uhka; eivät heidän tykönsä tule enkelit, mutta kun tulevat, eivät he suinkaan saa kunnioittavaa vastaanottoa, vaan heitä myös kohdellaan aivan arvottomasti eivätkä jumalattomat suosi heitä tarjoamalla majaa eikä ruokaa. Sen sijaan he yrittävät tehdä heille sellaista törkeyttä, mitä pahempaa ei miehen osalle voi tulla. Onhan selvää, että he eivät ole tehneet syntiä vain himoissaan, vaan myös häijyydestä." (WA 43,54, suom. Heikki Koskenniemi)
Tämä Jahven ja Abrahamin keskustelu on mahdollista ymmärtää niin, ettei siinä ole mitään järkeä: Jumalanko muka pitää erikseen käydä katsomassa, miten asiat Sodomassa ovat? Onko hän tuittupäinen despootti, jonka diplomaattisesti taitava Abraham saa luopumaan tuhoaikeistaan - tai ainakin lieventämään niitä?
Tämä kertomus on ymmärretty myös esimerkkinä rukoustaistelusta. Jumala ei vastaa rukouksiin automaattisesti tai välittömästi. Silti, kuten Luther sanoo, Jumala mieltyy siihen lämpöön ja rakkauteen ihmisiä kohtaan, jota Abraham pyynnössään osoittaa. Abraham ei ole vain uskon, vaan myös vihollisen rakastamisen esikuva. Sodomalaiset olivat pelastuneet Abrahamin saavuttaman voiton johdosta (1. Moos. 13), mutta nyt he olivat unohtaneet Jumalan kokonaan.
Vanha testamentti on kieltämättä brutaali kirja, mutta sen keskellä pilkahtelee se, että Jumala on sittenkin toisenlainen. Abraham ei voi uskoa, että Jumala olisi oikeasti sellainen, joka vihapäissään tuhoaisi syyttömät syyllisten kanssa.
Lutherin kuvaus Abrahamin ja sodomalaisten kodeista on lukemisen arvoinen:
"Jos rupeat vertailemaan Aabrahamin ja Sodoman asukkaiden koteja, saat huomata, että Aabrahamin kotona kaikki on aivan herttaista ja ystävällistä, siinä määrin että Jumalan enkelitkin näyttävät tuttavallisesti pilailevan Saaran nauraessa ja väittävän, ettei se mitään naurua ole. Aina siellä siis kuuluu Jumalan ääni eikä Aabrahamin koti muuta olekaan kuin syntien anteeksiantamuksen ja armon valtakunta, vieläpä taivas, jossa asustavat Jumalan enkelit; ne hän ottaa kunnioittavasti vastaan ja kunnioittaa heissä Jumalaa, jonka hän on oppinut yhdeksi ainoaksi ja kolminaiseksi ja uskoo häneen. Kaiken kaikkiaan Aabrahamin ympärillä ei ole mitään muuta kuin armoa ja elämää.
Sitä vastoin jumalattomien sukukunnassa sodomalaisten keskuudessa ei ole mitään muuta kuin hirvittävä uhka; eivät heidän tykönsä tule enkelit, mutta kun tulevat, eivät he suinkaan saa kunnioittavaa vastaanottoa, vaan heitä myös kohdellaan aivan arvottomasti eivätkä jumalattomat suosi heitä tarjoamalla majaa eikä ruokaa. Sen sijaan he yrittävät tehdä heille sellaista törkeyttä, mitä pahempaa ei miehen osalle voi tulla. Onhan selvää, että he eivät ole tehneet syntiä vain himoissaan, vaan myös häijyydestä." (WA 43,54, suom. Heikki Koskenniemi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti