Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
"Turva" on refugiun/habitaculum. "suvusta sukuun" (1913 käännös)
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
LXX: "saivat muotonsa, "ikuisuudesta ikuisuuteen", vrt Ps. 41:14, 103:17, 106:48.
Sinä annat ihmisen tulla maaksi jälleen ja sanot: "palatkaa tomuun, Aadamin lapset."
Palautat (LXX: älä palauta) ihmiset in humilitatem / ad contritionem. On hieman avointa, viittaako heprean shobo palauttamiseen maan tomuun vai "tulkaat jälleen" eli herättämiseen kuolleista.
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
LXX: "Vuodet eivät ole heistä mitään, kuin aamun koi vihreys kaikotkoon, varhain puhjettuaan kukoistamaan sekin kuihtukoon, illalla variskoon, käyköön kovaksi ja kuihtukoon." "Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo." (Job. 14:1-2)
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
1913 käännös: "että meidän kuoleman pitää", LXX:"anna meidän tietää oikean kätesi voima".
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
LXX: "olkoot palvelijasi sinun lohdutuksesi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti