Tarina kertoo (olen kuullut tämän kerrottavan useammastakin papista), että pappi kiipesi tuomiosunnuntaina saarnastuoliin, luki tämän evankeliumin ja sanoi: "Kun minä luin tämän tekstin, minusta tuntui, että me joudumme helvettiin kaikki". Ja tuli pois.
Minulle opetettiin aikanaan, että "vähäisimmät veljet" tarkoittavat tässä kristittyjä lähetyssaarnaajia, ei siis ketä tahansa. Gerd Theissen kuitenkin kysyy, aliarvioimmeko Matteuksen humaanin julistuksen universaalisuutta. Jo Vanhassa testamentissa (Jes 58:7) ulotettiin tosi hengellisyys köyhistä huolehtimiseen.
Mikä on siunatuille ja kirotuille valmistettu osa? Sinauttujen perimä valtakunta on ollut "valmiina jo maailman perustamisesta asti." (j. 34, vrt Ef:1:4) kun taas kirotut menevät ikuiseen tuleen, joka on "varattu Saatanalla ja hänen enkeleilleen." Helvettiä ei siis ole tarkoitettu kenellekään ihmiselle.
Sekä myönteisen että kielteisen tuomion saaneet yllättyivät. Merkillepantavaa on se, että kirotut käyttävät uskonnollisempaa kieltä (diekonesamen, "palvelleet" j.44) kuin siunatut.
Juutalaisissa targumeissa puhutaan siitä, että se mitä tehdään köyhälle, tehdään ikään kuin Jahvelle. Jeesuksen (tai Matteuksen) mukaan tässä ei ole mitään ikään kuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti