Aina kun me rikomme veljiämme vastaan, rikomme myös Sinua vastaan, Isä, joka käskit meidän rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Sinun Poikasi tunsi kuitenkin ruuniinsa jäsenien heikkouden ja osoitti siihen lääkkeen. Hän antoi meille varman toivon siitä, että armossasi antaisit anteeksi meidän syntimme, jos me vuorostamme sydämestämme annamme anteeksi ne synnit, joita veljemme ovat tehneet meitä vastaan.
Tämä ehto, jolla Poikasi Jeesus takaa meille anteeksiannon, on mitä oikeudenmukaisin. Sillä kuinka häpeämättömästi ne pyytävät Isältä anteeksiantoa, jotka itse valmistautuvat kostamaan veljen vähäisen rikkomuksen? Kuinka röyhkeästi jotkut sanovat Sinulle: "Älä vihastu", vaikka he itse eivät lakkaa vihaamasta lähimmäisiään. Sinun Poikasi oli ilman syntiä, mutta hän rukoili ristillä, että antaisit anteeksi hänen murhaajillensa. Kuinka häpeämättömiä ovat ne jotka kerskailevat olevansa Poikasi ruumiin jäseniä ja jotka, vaikka ovat itse syntisiä, eivät halua antaa anteeksi veljille, jotka rikkovat heitä vastaan, ja kuitenkin he itse rikkovat veljiään vastaan? Tämä on pikemminkin syntien vaihtamista kuin niiden anteeksiantoa. Ne, jotka palvelevat Sinua unohtamatta vihaansa ja aikomatta pyytää lähimmäiseltään anteeksi, eivät ole Sinulle mieleen. Poikasi opetti meille, että meidän tulee jättää jopa alttaripalvelus sopiaksemme veljiemme kanssa. (Erasmus Rotterdamilainen: Isä meidän-rukouksen selitys, suom. Simo Heininen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti