Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Muistan jo elokuvasta Andrei Rublev, kuinka tämä tulkittiin vanhalla Venäjällä vajaamielisiä tarkoittavaksi (tai mikä lienee korrekti ilmaus). Saarikoski käänsi "onnellisia ne jotka eivät ymmärrä uskonnosta mitään", eikä sekään ole huono. Tunnustuskirjat korostavat, että evankeliumin köyhyys on hengellistä laatua, jolloin Daavidkin oli köyhä rikkautensa keskellä. Luukkaalla lause on - ilmeisesti alkuperäisessä - muodossaan "autuaita olette te köyhät". Se on kaikissa sanan mahdollisissa muodoissa: te joilla ei ole mitään.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Joh 16:20-23 Jeesus vertaa omiensa osaa synnyttävän naisen tuskaan, joka vaihtuu iloksi. Schweitzer huomauttaa, että tässä ei ole kysymys syntien tai tuomion aiheuttamasta surusta.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Praus on "sävyisä, hiljainen". Lause on lähes kirjaimellisesti sama kuin Ps 37:11(LXX), joka käännetään "nöyrät."
Autuaita (ovat) ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Vaikka koko tie olisi mennyt harhaan, kaikki yritys nukkaan ja koko elämä surkeasti epäonnistunut - sinä joka janoat totuutta ja oikeutta, olet autuas!
Autuaita ne jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan.
Schweitzer luokittelee tästä alkavat jälkimmäiset autuaaksijulistamiset sellaisiksi, joissa puhutaan asenteista, kun edellisissä oli kysymys puutteista. "Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton" (Jaak. 2:13).
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Saako jo nyt? Vai vasta siellä missä kyyneleetkin pyyhitään (Ilm.7:17). Viaton katse voi nähdä Jumalan tässä maailmassa (Apollinaris tulkitsee näin).
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Eirenopoioi esiintyy vain tässä (Septuagintassa kuitenkin Sananl 10:10). Jotkut kirkkoisät ajattelivat niinä, jotka huolehtivat kirkon ykseydestä. Tämä on kristillisen rauhanliikkeen keskeisin raamatunkohta. Hengellistä ja maallista rauhaa on tässä tarpeetonta erotella. (ks. Room. 12:18)
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Fil. 1.21 (17. su helluntaista, 3.vsk 2.lk)
Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto Se että lausuu Jeesuksen Kristuksen nimen, tarkoittaa sen tunnustamista, että meistä pidetää...
-
Ne kaksitoista olivat: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boaner...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Tämän psalmin voi leikkiä näin: Ylistäkää Herraa, te jotka olette taivaassa. [ylistys] Ylistäkää häntä korkeuksissa! [yhdellä kädellä heilu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti