Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Onnistunut käännös. Tämä on sitä, miten joku viisas on määritellyt parannuksen teon: se on olla Jumalan kanssa samaa mieltä synneistään. Tuomitse minut, mutta älä hylkää minua. Ei puolusteluja, ei selityksiä.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Synti- sana on ensimmäisessä lauseessa hepreaksi "vääryys" ja toisessa lauseessa "rikkomus". Perisyntiin viittaava kohta; siihen, että valheellinen itsekorostus on ihmiselle tyypillistä, jopa väistämätöntä, mutta ihminen voi tulla siitä tietoiseksi, ja silloin hän ei enää ole siihen syytön.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!
Aiempi "totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka" antoi Jumalasta kyttäävän kuvan. "Sisin" on kirjaimellisesti munuaiset. Jumalan totuus, Jumalan Sana, ilmoittaa meille totuuden itsestämme.
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla, ja pese minut lunta valkeammaksi.
Iisopilla piti Mooseksen lain (4. Moos. 19) mukaan puhdistaa se mikä on saastaista. Rukoilen puhtautta, jonka voin saada vain armosta. Itse en voi itseäni puhdistaa.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Synnissä on itsessään ristiriita. Eikö se ole tavallaan Jumalankin vika? Hän on sen sallinut. Nyt hän on sen paljastanut. Hän on murtanut luuni, kuten tarkka käännös olisi. Hän on minut haavoittanut, hän vain voi parantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti