Kuinka voisi n maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?
Se on hyvä kysymys ja mahdoton tehtävä. Kun vanhemmat raatavat niska limassa lastensa tulevaisuuden eteen, he toivovat vastineeksi edes kiitollisuutta. Kun sponsori tukee jotain hanketta, hän toivoo siitä jotain hyötyä tai edes positiivista näkyvyyttä. Mutta Jumala on toinen juttu. Thomas Merton kirjoittaa:
"Hänen rakkautensa on kaikista lempein, sen puhdas liekki
kunnioittaa kaikkia.
Jumala, joka omistaa kaikki, jättää ne rauhaan.
Jumala omistaa kaikki mutta jättää omistamansa rauhaan.
Hän ei koskaan pidä niitä ominaan samalla tavalla kuin me teemme ja niin tuhoamme ne.
Hän jättää ne rauhaan.
Hän vain antamistaan antaa niille kaiken, mitä ne ovat, eikä pyydä kiitokseksi mitään
paitsi sen, että ne ottaisivat Hänen antinsa vastaan
ja antaisivat Hänen rakastaa ja ravita itseään ja että ne kasvaisivat ja lisääntyisivät
ja niin ylistäisivät Häntä."
Hoc est esse Deus: non accipere bona, sed dare: Tätä on olla Jumala: ei ottaa vastaan hyvää vaan antaa. Tämän Lutherin psalmiluennoissaan lausuman ajatuksen Merton kirjoitti puhtaaksi. Jumala ei pidä luotujaan ominaan. Hän ei ajattele, että ne olisivat hänelle jotain velkaa. Raamattu käsittelee tämän asian näin: "Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?" Jumala ei edes halua herättää tätä kysymystä, vihjaa Merton. Hänelle kelpaava ylistys on se, että hänen luotunsa kasvavat, kukoistavat ja voivat hyvin. Silloin Hän on tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti