Jeesus parantaa sokeana syntyneen.
Ortodoksisessa kirkkovuodessa on "sokeana syntyneen sunnuntai." Ensiksi Jeesus romuttaa sairauteen luonnollisesti kuuluvan syyllisyysajattelun (j.3). Se, että sairaus on Jumalan rangaistus, kuulostaa ehkä menneeseen maailmaan kuuluvalta ajatukselta, ajalta jolloin lääketiede oli kehittymätöntä. Mutta syöpädiagnoosin saanut tai katastrofin kohtaama ihminen huomaa edelleen ajattelevansa: "mitä pahaa minä olen tehnyt?" "Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Sairaus ei siis ole myöskään sokea sattuma. Se kätkee siunauksen. Se voi olla erityinen armon sanansaattaja silloin, kun koetaan paraneminen, oli se sitten "ihmeellinen" tai "luonnollinen." Moni ihmeparantumisen kokenut voi todistaa, miten sairaus oli lopulta siunaus. Mutta moni ei parane. Silloin sairaus voi olla risti, pistin, jota Jumala ei ota pois, mutta jonka kautta hän meitä hoitaa. Ehkä ihmeparantamiskertomukset ovat evankeliumeissa siksi, että ymmärtäisimme, että kipumme on pyhää, se yhdistää meidät Jumalaan, että sairaus on sakramentti (!) Siloan altaan nimi merkitsee "lähetetty". Jeesus koskettaa minua lähettääkseen minut. (j.7)
Silmiinpistävää on se, miten vähän tuo lähetetty tietää Jeesuksesta: ei hän tiedä kuka se oli, missä hän on tai onko hän syntinen tai ei - sanalla sanoen, ei hajuakaan dogmatiikasta. "Mutta sen tiedän, että minä joka olin sokea, nyt näen" (j.25) Jeesuksen tuntemin ei ole hänen elämänvaiheidensa tiedollista hallintaa. Se ei ole uskontunnustuksen toistamista. Se ei ole oppia Jeesuksen persoonasta ja tehtävästä. Tiedän että hän on minut lunastanut ja nimeltä kutsunut.
Evankeliumikirja päättää perikoopin jakeilla 39-41. Siellä Jeesus sanoo kovat sanat fariseuksille: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä." Jumalan tuomio Kristuksessa ilmenee niin, että näkevistä tulee sokeita ja sokeista näkeviä. Paralleelina ja kommentaarina Tuomaan evankeliumin log. 28:
"Jeesus sanoi: 'Minä asetuin seisomaan keskelle maailmaa ja ilmestyin ihmisenä. Näin, että kaikki olivat juopuneita, enkä löytänyt heidän joukostaan ketään janoista. Sieluni tunsi tuskaa ihmisten tähden, sillä he olivat sisäisesti sokeita, eivätkä nähneet. Tyhjinä he olivat tulleet maailmaan ja tyhjinä he aikovat kerran lähteä maailmasta. Nyt he kuitenkin ovat juopuneita. Kun he luopuvat viinistään, silloin he kääntyvät."
Jeesus ei koskaan tuominnut janoista sydäntä, kylläisen kyllä. Tässä hän ei tuomitse sokeita, vaan niitä jotka väittävät näkevänsä. Kuten minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti