Luukas välittää Paavalin julistuksen ilmeisen alkuperäisenä, jos vertaa tätä kohtaa Paavalin aitoihin kirjeisiin. Uusi käännös oikoo syntaksin kiemuroita oikeaan suuntaan. Saan synnit anteeksi, koska Kristus on kuollut ja herätetty kuolleista. En siksi, että korvaan tekemäni vääryyden, en siksi, että katumukseni on vilpitöntä, enkä siksi että kuulun valittuihin, henkistyneihin, joiden syntikin tuottaa Jumalalle kunniaa. Yksin Kristuksen tähden saan anteeksi. Se on varma perusta. Hänen ansiostaan tulen vanhurskaaksi, kun uskon häneen. Laki on voimaton saamaan tätä aikaan. Tämä on niin tärkeää, niin järisyttävää - mutta luterilaiselle teologialle ehkä liiaksikin peruskauraa.
"Meidätkin Jeesuksemme / kuolemaan kastettiin, / niin vanha ihmisemme / kanssansa haudattiin. / Siis uskoon, Herra, auta / ja Pyhän Hengen kautta / vie uuteen elämään." (Virsi 97:6)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti