Erämaaisistä kerrotaan, että he paastosivat ankarasti. He muistivat (tai ainakin jotkut heistä) kuitenkin Jeesuksen sanat ja paastosivat silloin kun muut eivät nähneet. Niinpä kerrotaan että eräskin vieras pettyi, kun sai munkkien keljassa nauttia notkuvan pöydän antimista. Kyseessä oli kuitenkin vieraanvaraisuuden ateria, ja paasto jatkui vieraan poistuttua.
Tästä tekstistä voi tehdä vaikka sen johtopäätöksen, että paaston aikana pahantuulisuus on pahempi synti kuin juoppous.
Jumalan oleminen salassa (en to kryfaio) liitetään siihen, että Jumala näkee salaisen paaston. Jotkut käsikirjoitukset ymmärtävät niin, että Jumala lopulta palkitsee paaston julkisesti (en to fanero). Tämä ei kuitenkaan ole alkuperäinen ajatus. Kestänkö minä sen, että minun palkintoni on yksin Jumalassa, että ihmiset eivät koskaan saa tietää kilvoitteluni vaivasta?
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ehtoollisen hyöty (kiirastorstai)
Pyhä ehtoollinen on sakramentti tai jumalallinen merkki, jossa Kristus todellisesti läsnä olevana ojentaa ja antaa leivässä ja viinissä ruum...
-
Ne kaksitoista olivat: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boaner...
-
Kuinka Iisak Niniveläinen tyhjentää helvetin? Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, hei...
-
Misericordia Domini plena est terra, verbo Domini caeli facta sunt. Mikä täyttää maan? Väkivalta, saasteet, ylikansoitus, jumalattomuus, p...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti