Erämaaisistä kerrotaan, että he paastosivat ankarasti. He muistivat (tai ainakin jotkut heistä) kuitenkin Jeesuksen sanat ja paastosivat silloin kun muut eivät nähneet. Niinpä kerrotaan että eräskin vieras pettyi, kun sai munkkien keljassa nauttia notkuvan pöydän antimista. Kyseessä oli kuitenkin vieraanvaraisuuden ateria, ja paasto jatkui vieraan poistuttua.
Tästä tekstistä voi tehdä vaikka sen johtopäätöksen, että paaston aikana pahantuulisuus on pahempi synti kuin juoppous.
Jumalan oleminen salassa (en to kryfaio) liitetään siihen, että Jumala näkee salaisen paaston. Jotkut käsikirjoitukset ymmärtävät niin, että Jumala lopulta palkitsee paaston julkisesti (en to fanero). Tämä ei kuitenkaan ole alkuperäinen ajatus. Kestänkö minä sen, että minun palkintoni on yksin Jumalassa, että ihmiset eivät koskaan saa tietää kilvoitteluni vaivasta?
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luuk 10: 38-42 (16. su helluntaista, 2. vsk ev)
Se, mikä on tärkeää Marttaa ja Mariaa käsittelevä saarna Paul Tillichin kokoelmassa "The New Being" on otsikoitu “The ultimate con...
-
Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Uskokaa ilosanoma ja muuttakaa elämänne suunta! (UT2020) Lyhyeen jakeeseen mah...
-
Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä teksti soljuu helposti kor...
-
Syyrian kuninkaan sotaretket Israelia vastaan epäonnistuvat toistuvasti. Tiedustelu vuotaa. Omatkin joukot kertovat, että syynä on israelila...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti