Tämä on pyhän Henrikin muistopäivän lukukappaleen ohella ainut apokryfikirjojen teksti evankeliumikirjassamme. Luen sen Vulgatasta:
sed miseris omnium quoniam omnia potes
et dissimulas peccata hominum propter paenitentiam.
Koska Jumala tuntee kaiken, hän voi olla armollinen. Synnin "ohitse" katsominen on mahdollista vain, koska ihmisessä Jumala katsoo omaa tekoaan, ihmistä, eikä ihmisen tekoa, syntiä.
diligis enim omnia quae sunt
et nihil odisti horum quae fecisti
nec enim odiens aliquid constituisti
Kolmeen kertaan toistetaan sama ajatus. Jumala rakastaa kaikkea, mikä on. Hän ei vihaa mitään siitä, mitä hän on luonut. Näin ollen hän ei ole luonut mitään vihattavaa. Kaikki on hyvää, Jumalan luomaa.
quomodo autem posset aliquid permanere nisi tu voluisses
aut quod ante vocatum non esset conservaretur
Turvallisuuden syli. Jos sinä et tahdo, ei mikään voi pysyä. Mutta se minkä sinä kutsut, ei voi sortua tai hävitä. En siis minäkään, en edes kuolemassa.
Nykykäännös on pistämätön:
Mutta sinä olet kaikille armollinen,
koska kaikki on sinulle mahdollista,
sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä,
jotta he kääntyisivät,
sillä sinä rakastat kaikkea olevaa
etkä inhoa mitään luomaasi -
jos jotakin olisit vihannut,
et olisi luonut sitä.
Jos et jotakin olisi halunnut,
kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää?
Jos et jotakin olisi kutsunut elämään,
kuinka se olisi pysynyt hengissä?
Mutta sinä säilytät kaikki,
koska kaikki kuuluu sinulle,
sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää.
(Viis. 11:23-26)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti