"He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua."
Augustinus tulkitsee korkeuksiin nousemisen ylpeydeksi ja syvyyksiin vaipumisen masennukseksi. Jakeet 23-32 puhuvat merellä pelastuneiden tarinaa, mutta kertovat elämästä ylipäätään. Rohkeuden murtuminen kuvaa tunne-elämän sekasortoa ja "heidän taidoistaan ei ollut apua " älyllistä neuvottomutta. Hagag tarkoittaa muualla VT:ssa "tanssia, bilettää ", mutta tässä se viittaa juopuneen horjumiseen. Miksei toisaalta päättömään juhlimiseen? Aika epätoivoista sekin. Mahdollinen käännös viimeiselle lauseelle on että vitsit olivat vähissä.
"Mutta hädässään he huusivat Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta."
Kreikassa ahdinko on "ananke", kohtalo. Äärimmäisessä hädässä rukous tulee mieleen. Niin se menee.
Perikoopin ulkopuolelta kannattaa huomata jakeiden 33-36 sisältämä viesti. Herra muuttaa keitaat hiekka-aavikoksi niiden asukkaiden pahuuden tähden. Mutta hän muuttaa kuivan maan keitaiksi vain siksi, että "hän antaa nälkäisten asettua niihin." Pahuudella on eri logiikka kuin armolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti