Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä.
Estetiikan teologina kiinnitän huomioni sanoihin "ihmeen kaunis" (asteion). Myös VT todistaa: "Nähdessään kuinka kaunis lapsi oli, äiti piilotteli sitä kolme kuukautta." (2. Moos.2). Lapsen kauneus oli toiminnan kannustin. Kauneuden kokemisesta on kysymys jatkossakin:
Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.
Tässä on Sein vs. Schein. Kyky tunnistaa proskairon hamartias apolausin. Nautinnon etsiminen näkyvästä kauneudesta voi viedä harhaan, tarvitaan tajua todellisesta kauneudesta, joka antaa kyllä jatkuvasti merkkejä itsestään, mutta vaatii enemmän vaivannäköä.
Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.
Usko voi merkitä joskus heittäytymistä täysin näkymättömän varaan. Kyseessä on tietyllä tavalla esteettinen kontemplaatio: ton gar aoraton hos oron. Ota silmä käteen ja katso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti