Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."
Se on suden hetki, aamuyön tunteina, kun kunnon ihmiset nukkuvat, ja uni ei tule. Silloin ahdistus käy yli, maailma näyttää mielettömältä, elämä tarkoituksettomalta ja haamut nostavat päätään. Tuntuu uskomattomalta, että Jeesus sanoisi tässä juuri minulle: "Minä se vain tässä." Silti tiedän että juuri tämä kohta on ollut monelle pyhälle lohtuna, valona yössä, myrskyn raivotessa ympärillä, kun kaikki ponnistukset tuntuvat valuvan tyhjiin.
Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.
Huomaa, että Pietari ei alun perinkään noussut oman voimansa tai uskonsa varassa, vaan tiesi, että hän pystyisi kävelemään veden pinnalla vain, jos Herra häntä käskee. Kun Herra käski, hänen käskynsä on voima sen käskyn noudattamiseen. Niin isot pojat ovat sanoneet.
Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!"
hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"
Toinen opetus turvautumisesta Kristukseen mysrkyn keskellä. Kun Pietari katseli aaltoja ja tuulta, hän alkoi vajota. Näin minullekin käy, jos katson olosuhteita, omia kykyjäni, työni tuloksia. Kristukseen katsomalla voi kulkea eteenpäin. Vaikka Jeesus moitti Pietaria uskon vähäisyydestä, hän ei kuitenkaan viivytellyt tarttua häneen kun hän huusi apua ja alkoi vajota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti