[par, Mk 4:35-41, Lk 8: 22-25]
Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä.
Kannattaa huomata, että se on Jeesus itse, joka vie oppilaansa myrskyn silmään, keskelle vaikeuksia. Se on tärkeää ja lohdullista tietää, että Hän kulkee edeltä. Mk sanoo, että "opetuslapset nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui." Jo opetuslapsen osa on seurata häntä. "Minne sinä menet, sinne minäkin menen."
Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui.
Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Herra, pelasta meidät! Me hukumme."
Tässä muistuu mieleen Joona, jokk myös myrskyn keskellä nukkui tyytyväisenä. Mutta hänen unensa oli toisenlaista kuin Jeesuksen. Joona nukkui tietämättömyyttään, Jeesus turvallisuuttaan. Mk:n opetuslapset sanovat:"Opetta, etkö näe, me hukumme." ja Lk:n "Opettaja, opettaja, me hukumme!" Matteuksen versio on lähinnä rukousta. To ploion kalyptesthai hypo ton kymaton, "aallot kätkivät laivan näkyvistä." Jos laiva on kirkko ja meri on maailma, tämä on osuvasti sanottu.
"Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?" Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin."
On kahdenlaista pelkoa. Se mistä Jeesus moittii, on olla deilos, "arka". Se mitä hänen tekonsa herättää, on fobos (Mk/Lk), kunnioitus ja hämmästys. Kuka tämä on? Jos he ovat lukeneet Raamattua, vastaus löytyy päivän psalmista: "He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät." (Ps. 107:26-29)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti