Matt.8:5-13 (3.sunn. loppiaisesta, 1.vsk evankeliumi)

Sadanpäämiehen usko. Kenturion usko oli konstailemattoman miehekästä. Tapaamme miehisen miehen, jolle uskonnollinen käyttäytyminen oli aika vierasta. Hän ei tiennyt, millaisia menoja tai rituaaleja profeetta-rabbi-parantaja tapaa tehdä: laittaa kädet pään päälle, lausua rukous jne. Hän ei tuntenut liturgiaa eikä osannut kaanaankieltä. Hän osasi puhua vain oman miehisen, rationaalisen, arkisen elämänsä kieltä. Ajatteli, että Jeesus on omalla alallaan ammattimies niin kuin hän omallaan. Ja että ammattimiehen sana riittää, siinä ei temppuja tarvita. Tarvitseeko minun halata, itkeä, todistaa...ei, eihän? Riittäähän se, että sinä sanot ja sinun sanasi tekee sen mitä se lupaa. Ja Jeesus vastaa että riittää. Tällaista uskoa hän ei ollut tavannut edes niiden parista jotka tuntevat Raamatun ja osaavat uskonnollisen käyttäytymisen kuviot. Ja vihjaa vielä, että taivasten valtakunnassa on yllättävää porukkaa, ja yllättävää väkeä, jota siellä ei ole.