Jes 61:1-3 (1. sunn loppiaisesta 2.vsk. 1.lk)

        Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista,

Hyvä sanoma ilmoitetaan köyhille. Anaw käännetään eri tavoin: "hän muistaa kaikkia sorrettuja."(Ps. 9:13), Riennä avuksi, Herra...Alä unohda avuttomia."(Ps.10:12). "Hän on nöyrien tuki ja turva" (Ps. 147:6) "Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat." (Ps. 34:3). Toistuvasti Jumala lupaa olla erityisen lähellä niitä, joiden mieli on murtunut: "Herra on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli" (Ps.34:19). "Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala." (Ps. 51:19).
Mitä eroa on vangittujen vapauttamisella ja kahleiden kirpoamisella? Voisi ehkä sanoa, että vankila on ulkoinen ja kahleet sisäisiä. Septuaginta puhuu myös sokeista, jotka saavat näkönsä (samoin Lk 4:18)

julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. 

Riemuvuosi oli joka viideskymmenes vuosi. Silloin "jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo" (3. Ms. 25:10). Se on vertauskuva Herran riemuvuodesta, jolloin toteutuu Jeesuksen sana: " "Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän."(Lk. 18:29,30)

Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. 






Murheinen henki on keheh sanoin kuin liekki Jes 42:3,jolle kuuluu myös lupaus: "Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta." Uskomme on Jumalan työtä, siksi tämä on kasteen sunnuntain teksti.

Psalmi 8 (Uvp. psalmi)

Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Jumalan nimen kunnia on itse asiassa "ihmeellinen kautta koko maailman ja se on taivaita korkeampi." Paljon on salattuja, näitä suurempiakin asioita kovin vähän olemme nähneet hänen teoistaan, sanoo Siirak 43:32.

Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaimentavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Tähän jakeeseen viittasi Jeesus Mattt. 21:16, kuun ylipapit ja lainopettajat kuulivat lasten huutavan temppelissä "Hoosianna, Daavidin Poika", ja olivat siitä äpsingillä. Lapset viittaavat myös tähän: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen mikä on voimakasta...Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor 1:27-29). Yäyä lapsenomaisuutta vastaan epäusko on voimaton.

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Vastaavat kohdat: "Mikä on ihminen? Mihin hänestä on ? Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?...Kuin hiekanjyvä, kuin vesipisara meressä ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla. Siksi Herra on kärsivällinen ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille...Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen, mutta Herran laupeus kaikkeen, mikä elää. Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa, paimenen lailla hän johtaa laumansa kotiin." (Sir. 18:8,10,11,13) "Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä...Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, etkö edes siksi aikaa että saisin rauhassa nielaista sylkeni" (Job 7:17.19) Suuren Jumalan kanssa kahden. Sellaista on kristillinen teismi.

Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtansa alle.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tuon kuvan alkuperäisen kirkkauden ennalleen saattajasta Hepr 2:6-8 kertoo LXX:n mukaisesti "Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla." Tämä pyhittäjä ei häpeä kutsua pyhitettäviä veljikseen (Hepr 2:11) ja Jumalan alkuperäinen luomistahto - theosis - toteutuu: "...ja pääsisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2. Piet. 1:4)

Matt. 2:13-21 (Viatt.l.pvä, evankeliumi)

Joulun synkin tarina kerrotaan Matteuksen evankeliumissa. Kun Herodes sai tietää, että Betlehemissä oli syntynyt juutalaisten kuningas, tämä pelkäsi vastasyntyneen uhkaavan oman dynastiansa valtaa. Herodes yritti huiputtaa itämaan tietäjät paljastamaan lapsen sijainnin. Tietäjät saivat kuitenkin unessa varoituksen Herodeksen pahoista aikeista ja palasivat salaa kotimaahansa kertomatta, mihin tähti oli heidät johdattanut.
Kun Herodes kuuli tästä, hän määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset Betlehemissä ja sen ympäristössä surmattavaksi. Dynastian valta oli turvattava hintaan mihin hyvänsä, tarvittaessa lasten verellä.

Tarina Betlehemin lastenmurhasta on elänyt länsimaisessa kulttuurissa kaksi vuosituhatta. Sen muistoksi 28. joulukuuta vietetään monissa maissa viattomien lasten päivää.
Suomalaisessa jouluperinteessä tarina on elänyt Tiernapoikien säkeessä, jossa Herodes käskee Knihtiä: ”tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset poikalapset ja sitä nuoremmat, kunnes olet tavannut sen äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan.”
Tarinan tarkoitus on korostaa Herodeksen pahuutta. Harva asia on moraalisesti yhtä yksiselitteinen kuin se, että lapsia ei saa vahingoittaa. Lapset ovat arvokkaita ja yhteisön tärkeimpiä tehtäviä on suojella lapsiaan.

Valitettavasti moraalinen toiminta on aina helpompaa teoriassa kuin käytännössä. Tämä on nähty suomalaisessa keskustelussa al-Holin leirin lapsista ja lasten äideistä.
Herodekselle yhden poikalapsen syntymä oli niin suuri uhka, että hän oli valmis uhraamaan koko joukon viattomia lapsia. Kaksituhatta vuotta myöhemmin me Suomessa olemme tilanteessa, jossa al-Holin leirin lasten hengen pelastaminen saattaa tarkoittaa, että lasten todennäköisesti radikalisoituneet äidit on myös tuotava Suomeen. Monille tämä hinta on liian korkea.

Toisin kuin Herodes, emme surmaa lapsia itse, mutta emme kovin innokkaasti ole pelastamassakaan. Ja toivomme että tämä aste-ero poistaa moraalisen ongelman.
Samalla, kun mietimme, mikä on oikein ja kuinka toimimme, kannattaa ehkä muistaa, että Herodeksen toimet eivät näyttäytyneet jälkipolville viisaana varovaisuutena. Pikemminkin Betlehemin lastensurmia on pidetty kertomuksena julmuudesta ja moraalittomuudesta.


(tietokirjailija Andrei Sergejeffin kolumni Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa joulun alla 2019)

Matt. 3:17 (1. su loppiaisesta, 1.vsk ev)

 Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt

Latinaksi on mahdollista sanoa:"Tämä on minun rakas Poikani, jossa minä olen mieltynyt itseeni" (in quo mihi conplacui). Keskiaikaiset kommentaattorit tulkitsevat sanat trinitaarisesti: Pojassa Isä on mielistynyt itseensä Jumalana, ja tuo mielistyminen on itse Pyhä Henki. Richard St. Viktorilainen toteaa, että ei ihme, että opetuslapset kaatuivat maahan kuullessaan nämä sanat, sillä ne ylittävät täydellisesti ihmisymmärryksen rajat kertoessaan Jumalan persoonien erillisyydestä luonnon ykseydessä.

Teknisesti kyseessä on Vulgatan käännöskukkanen, jolle UT:n kreikankielinen teksti ei anna erityistä pontta. Silti se sisältää teologisesti pohtimisen arvoisen ajatuksen. Kristuksessa Jumala on vihdoin itselleen mieliksi. Vanhan testamentin hämärät ja ristiriitaiset kuvat Jumalasta kirkastuvat ja Jumala voi viimein sanoa:"Minä olen se joka minä olen" (hepreassa mahdollista kääntää myös "tulen olemaan se mikä olen" 2.Moos.3:14).

Kun kyselet sanan "Jumala" mielekkyyttä ja mahdollisuutta, tule katsomaan tilannetta, jossa Jumala on itse itseensä tyytyväinen : hän on syntynyt ihmiseksi, ottanut omakseen ihmisyyden. Kerrankin Jumala on ihmisiksi! 

Johannes Brenzin joulusaarna

"MINÄ ILMOITAN TEILLE SUUREN ILON"

Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) oli Lutherin läheisimpiä teologisia liittolaisia, jonka joulumietteet miellyttävät erityisesti suomalaisen Luther-tutkijan mieltä.

"Minkä hedelmän tämä syntymä on tuonut ihmiskunnalle? Ensimmäiseksi, tuo syntymä tarkoittaa, että Jumala on kulkenut näkyvästi tämän maan päällä. Ennen Kristuksen syntymää Jumala ei ollut koskaan näkyvänä ihmisten keskellä. Vaikka hän toisinaan ilmaisi läsnäolonsa patriarkoille näkyvin merkein, nuo merkit eivät kuitenkaan olleet yhtä Jumalan persoonan kanssa. Nyt kun Jeesus Kristus, Jumalan todellinen ja ikuinen Poika, on syntynyt ihmiseksi Neitsyt Mariasta, siinä on tosi Jumala tullut ihmisten nähtäväksi, ja kun näet tuon lapsen seimessä makaamassa, näet todellisen, ikuisen Jumalan, meidän Herramme.
Edelleen, Jumala tuli maailmaan ja syntyi ihmiseksi, jotta ihmiset tulisivat Jumalan luo ja hänen kauttaan heistä tulisi jumalia! Sillä vaikka ihmiset ovatkin alussa luodut Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, he ovat synnin tähden joutuneet Paholaisen vallan alaisuuteen. Mutta sen jälkeen kun Kristus tuli tähän maailmaan ja syntyi ihmiseksi, hän antoi ihmisille voiman tulla Jumalan lapsiksi; samalla tavalla kuin hän itse on luonnoltaan Jumala, ihmiset tulisivat hänen kauttaan adoptoiduiksi jumaliksi. Kristuksen syntymä tuo siis meille sen hyödyn, että kun me nemme hänet, emme vain näe totista ja ikuista Jumalaa, vaan myös meistä, kun uskomme häneen, tulee taivaallisia Jumalia, meistä jotka ennen olimme vain maallisia ihmisiä.
Toiseksi, Kristus on tuonut syntymänsä kautta vanhurskauden maailmaan. Kristuksen syntyessä maailmaan tuli yksi ihminen, joka oli todella vanhurskas. Hän ei tullut nauttiakseen yksin vanhurskaudestaan, vaan siksi, että jokainen joka häneen uskoo, tulisi hänen tähtensä Jumalan edessä vanhurskaaksi. Viimeksi, Herra Kristus on syntymällään tuonut ikuisen elämän. Kaikki ihmiset olivat synnin tähden kuoleman alaisia ja heidän oli pakko kuolla. Mutta nyt syntyi ihminen, joka voittaa kuoleman. Tämä on Kristuksen syntymän hedelmä."
(Catechismus. Pia et utili explicatio illustratus 1556, 138-140)