1. Kor. 3:4-9 (5. sunn loppiaisesta, 3.vsk 2.lk)

"Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun."

1400-luvun alun suuri teologi Jean Gerson opettaa: Joku voisi luulla että tämä antaa aihetta toimettomuuteen. "Miksi näen vaivaa turhaan? Minulla ei ole tietoa siitä, onko vaivannäöstäni hyötyä pelastuksekseni vai koituuko se tuhokseni? Tapahtukoon siis Jumalan tahto ja tehköön hän mitä haluaa." Sinä joka ajattelet näin, kuuntelehan. Etkö tiedä, että se joka istuttaa ei apostolin mukaan ole mitään, eikä sekään joka kastelee? Kuitenkin Jumala tahtoo meidän istuttavan ja kastelevan taitavasti - ymmärrämmepä sanonnan kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Miten me muuten voisimme olla Jumalan työtovereita (jae 9)? Miten voisimme täyttää käskyn "älä kiusaa Herraa, Jumalaasi" (Mt 4:7) jos hylkäämme sen inhimillisen tehtävän joka meille on annettu, ja turvaamme pelkästään jumalalliseen apuun? Olkoon tehtävänämme, huolenaiheenamme ja ponnistuksenamme istuttaminen ja kastelu. Kristus antaa kasvun elämää-antavana voimana ylhäältä. Me odotamme häntä kärsivällisesti ja etsimme häntä nöyrästi.
Kenenkään ei pitäisi huijata itseään olemalla huolimaton tai toimeton, ellei hän sitten vähät välitä kontemplaation saavuttamisesta. Ajattele nyt ihmisen syntymää: isä siittää lapsen ja äiti kantaa sitä kohdussaan. Eihän siitä muuten tulisi mitään. Ja kuitenkin, eivät he voisi saada aikaan elämää, ellei Jumala sitä tahdo. Tai ajattele henkilöä, joka avaa ikkunaverhot, nostaa päänsä ja avaa silmänsä. Ei hän muuten voi nähdä. Ja kuitenkin, ellei aurinko paista, nämä toimet ovat turhia.
Jumala ei ole antanut meille kuolevaisille mitään, mikä ei vaatisi meiltä suurta vaivannäköä. Kukaan ei saa kruunua, ellei hän ole "kilpaillut sääntöjen mukaan" (2. Tim. 2:5). Kun ihminen opettelee jotain taitoa, taidetta tai urheilulajia, hän uuvuttaa itsensä joskus äärirajoille. Tällaiset ponnistukset saattavat meidät häpeään, jos olemme vähemmän huolellisia, kärsivällisiä ja innokkaita saavuttamaan sitä mikä on kaikkein kauneinta, suurinta ja jumalallisinta.
 (Käytännöllinen mystinen teologia, 7. pohdinta)

5. Moos. 32:36 (3. su loppiaisesta, 3 vsk. 1.lk)

 Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.

Itsemyötätunnon harjoitus uupuneelle ihmiselle 

Sano itsellesi ensiksi: "Juuri nyt sinulla on vaikeaa." Toteat ja tunnustat todeksi, miltä sinusta nyt tuntuu. Se on välttämätön ensimmäinen askel. Huomaat ensiksi tietoisen kokemuksesi ja nimeät sen. Havainnoit omia ajatuksiasi ja tunteitasi tuomitsematta ja arvostelematta niitä. Ajatukset ja tunteet ovat kuin vierailijoita, jotka tulevat ja menevät omalla rytmillään, emmekä voi valita niitä itse. Tämän muistaminen auttaa sinua näkemään oman tilanteesi selvemmin. Se myös auttaa tunnistamaan ja välttämään haitallisia toimintatapoja, kuten vatvomisen, välttelyn ja turvautumisen vaikka päihteisiin tai shoppailuun. Tunnistettuasi kärsimyksesi pystyt paremmin tekemään vaikealla hetkellä sellaisia viisaita ja tietoisia valintoja, joita eniten tarvitset - eikä sellaisia, joihin mielesi apinat sinua ajavat. Jos et juuri nyt voi tehdä mitään korjataksesi tilannetta, niin sen tietoinen huomaaminen auttaa sinua hyväksymään todellisuuden, johon et nyt voi vaikuttaa.

Sano itsellesi sitten: "Kärsimys on osa elämää." Kärsimyksen kokeminen ei tee sinusta viallista. Olet inhimillinen, tunteva ihminen, joka välittää - ja kärsii. Maailma on täynnä kärsimystä, vaikka sitä on vaikea muistaa sillä hetkellä kun itse putoaa kuoppaan. Kärsimystä ei voi hallita eikä välttää kohtaamasta. Tämän tosiasian muistaminen voi auttaa kohtelemaan hyvin itseään kärsimyksen hetkellä. Kärsimys ei tarkoita myöskään sitä, että sinussa olisi jotain vialla. Tällä hetkellä aivan lähistölläsi on ihmisiä kamppailemassa asioiden kanssa, joista meillä muilla ei ole aavistustakaan. (Se on hyvä muistaa myös silloin kun tuntee halua tuomita toisia ihmisiä.) Mutta yhtä hyvä on muistaa kärsimyksen olevan tilapäistä. Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes kärsimys. Voit sanoa itsellesi: "Nyt kärsin, ja se helpottaa kyllä joskus" tai "tämäkään ei ole pysyvää." Ei ole mahdollista oppia ja kehittyä ilman pettymyksiä ja surua. Vaikka kukaan ei toivo näitä oppitunteja omalle kohdalleen, ne voi ymmärtää osaksi ihmisyyttä, joka yhdistää meitä kaikkia.

Sano itsellesi: "Haluan antaa itselleni lohtua ja turvaa." Puhu itsellesi kuin puhuisit parhaalle ystävällesi. Ilmaiset ystävällisiä ja lohduttavia sanoja. Anna itsesi tuntea, että välität itsestäsi ja puhut lempeän rauhoittavaan sävyyn itsellesi. Pyrit aistimaan sanojen herättämän rakastavan ystävällisyyden viestin. Tätä sanotaan itsemyötatunnoksi. Sen osoittaminen itselleen voi tuntua vaikealta tai kummalliselta. Tällaisesta harjoittelusta on todettu kuitenkin olevan apua elämänkriiseissä. (Lähde: Arto Pietikäinen: Joustava mieli tukena elämänkriiseissä.  Duodecim 2017)

Kristitty voi oikein mainiosti tehdä tällaisen itsemyötatunnon harjoituksen. Uskovalla ihmisellä on tukenaan varmuus siitä, että tämä ei ole vain hänen itsensä oman ajattelun muuttamista, vaan hänellä on yhteys maailmankaikkeutta ohjaavaan suureen myötatuntoiseen voimaan!

Jes.12:3 (1. su loppiaisesta, antifoni)

Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä

Ei siis:
"Jos olette kiltisti, saatte mukillisen jotain mönjää jota voitte säilyttää kaapin päällä."
eikä:
"Jos tulette meidän oikein uskovien joukkoon ja täytätte jäsenyysehdot, annostelemme teille sopivan määrän pelastuksen lähteen vettä."
eikä myöskään:
"Te saatte ammentaa vettä pelastuksen lähteestä, mutta muut eivät."
ei edes näin:
"ammentakaa vain ja riemuitkaa, mutta mistäpä tiedätte onko se oikea pelastuksen lähde?"

Kaikki sanat tässä yrittävät saada rajoja hellittämään:

"Te" - juuri te saatanan tunarit!
"saatte" - ei tarvitse kysellä saako, onko se sopivaa ja luvallista
"riemuiten" - ei anteeksi pyydellen, ei velvollisuudesta, ei himmaillen ja hifistellen
"ammentaa" - ei ehkä ottaa tippaa tai mukillista, vaan sammuttaa janonsa, kylpeä, pulikoida
"vettä" - katsopa vaikka Googlesta tai sanakirjan avulla, mitä kaikkia merkityksiä Raamattu vedelle antaa.
"pelastuksen" - se on hepreaksi Jeshua - Jeesus-lähde. Se tarkoittaa varjeltumista, eheytymistä, nähdyksi tulemista, merkityksen löytämistä.
"lähteestä" - ei kanisterista tai isommastakaan vesisäiliöstä, vaan ehtymättömästä lähteestä, jossa vedentulo ei ole riippuvaista meidän toimistamme.

Room. 12:3 (2. su joulusta, 2.vsk 2.lk)

Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Tutkimus on osoittanut, että hyvinvoiva ihminen ajattelee itsestään liikoja, on siis harhojen vallassa. Harhojen on oltava kohtuullisia, sillä jos ajattelee itsestään liikoja tai kovin oudosti, saa kielteistä huomiota. Tutkimusten mukaan masentuneet ovat usein realisteja, sillä he osaavat arvioida omat taitonsa tarkemmin kuin muut. He eivät välttämättä vähättele tai aliarvioi itseään.

Ihmisen toiveikkuus on irrationaalista. Useimpien mielestä tulevaisuus tuo jotakin parempaa tullessaan. Todellisuudessa ihmisten elämä ei keskimäärin muutu miksikään. Tämä katteeton toiveikkuus auttaa selviytymään elämän haasteista ja vaikeuksista.

(Markku Ojanen: Tunne vai järki. Polkuja viisaisiin valintoihin. Minerva 2014)

Luuk 13:6-9 (Uudenvuodenaatto, evank.)

 Gregorius Suuren Evankeliumisaarnasta nro 31

 

 ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmää muttei löytänyt.” Viikunapuu kuvaa ihmisluontoa. Ihmisluonto on oikein istutettu kuten viikunapuu, mutta omasta vapaasta tahdostaan langennut niin, ettei se tuota teoissaan hedelmiä eikä liioin seiso suorassa. Kun se on omasta syystään rientänyt synnin teille, eikä tahdo kuuliaisesti kantaa hedelmää, se on kadottanut myös suoran ryhtinsä. Jumalan kaltaiseksi luotuna hän ei ole pysynyt asemassaan, johon hänet on istutettu tai luotu, vaan pitänyt sitä joutavanpäiväisenä. Viinitarhan isäntä on kolmesti saapunut viikunapuun luokse, sillä hän on etsinyt ihmiskuntaa ennen lakia, lain alla ja armon alla. Hän on odottanut, kehottanut ja tullut sen luokse.
 

 Hän sanoi puutarhurille: ”Jo kolmena vuonan olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt.” Hän tuli ennen lakia: jokainen tietää luonnollisen ymmärryksensä avulla, että lähimmäistä pitää kohdella niin kuin itseään. Hän tuli laissa, jossa hän opetti meitä käskyillään, ja hän tuli lain jälkeen armossaan, jossa hän ilmaisi armollisen läsnäolonsa. Silti hän valittaa, ettei hän ole löytänyt kolmeen vuoteen hedelmiä. On niin huonoja ihmisiä, jotka eivät opi luonnollisesta laista tekemään oikein, eivät ota käskyistäkään opikseen, eikä heitä liikuta edes Herran ihmiseksi tulemisen ihme. ”Puutarhuri” tarkoittaa papinvirkaa. Papit johtavat seurakuntaa eli hoitavat Herran viinitarhaa. Ensimmäinen viinitarhuri tässä tarhassa oli apostoli Pietari. Me arvottomat olemme hänen seuraajiaan, sikäli kuin ahkeroimme teidän ohjaamisessanne opettamalla, rukoilemalla ja kehottamalla.
 

Puutarhurille sanotaan hedelmättömästä puusta sanat, jotka herättävät meissä suurta pelkoa: ”Kaada se, sehän vie vain voiman maasta.” Joka ei tuota hedelmää tekemällä hyvää sillä paikalla, minkä hän on tässä elämässä saanut, on vain hedelmätön puu, joka vie voiman maasta ja estää toisia toimimasta. Jos joku on valta-asemassa tässä elämässä ilman että tekee hyvää, hän on esteenä toisille, sillä kaikki hänen alaisensa tukahtuvat hänen huonosta esimerkistään kuin vääryyden varjossa. Hedelmätön puu on yllä, ja maa, jossa ei mikään kasva, alla. Hedelmättömän puun varjo tihenee, eikä auringonvalo pääse maan pintaan. Kelvottoman esimiehen esimerkin vuoksi hänen alaisensa pysyvät niin ikään hedelmättöminä. Heiltä puuttuu totuuden valo. Varjo peittää heiltä auringonvalon, ja he pysyvät Jumalan suhteen kylmänä, kun he ovat olleet vääryyden suojeluksessa tässä maailmassa. Jumala ei välitä tuosta kierosta vallanpitäjästä. Hänen kukistuttuaan kysytään kuitenkin, miksi hän esti muitakin uskomasta. Siksi viinitarhan isäntä sanoo: ”Sehän vie vain voiman maasta.” Se, joka rasittaa toisten mieltä, vie voiman maasta. Samoin se joka ei käytä asemaansa hyvän tekemiseen, vie vain voiman maasta.
 

Tuollaisten ihmisten puolesta on kuitenkin rukoiltava. Kuulkaa, mitä puutarhuri sanoo: ”Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan maan sen ympäriltä.” Maan muokkaaminen viikunapuun ympäriltä tarkoittaa hedelmättömien sielujen nuhtelemista. Kaivaminen on syvälle menemistä, ja kun nuhteleminen paljastaa sielun sille itselleen, se tekee sen nöyräksi. Niinpä aina, kun ojennamme jotakuta hänen synneistään, me muokkaamme maata hedelmättömän puun ympäriltä kuin puutarhuri ainakin. Kuulkaa, mitä hän sanoo tekevänsä muokkaamisen lisäksi: ”Minä lannoitan sen.” Lannoittaminen on syntien muistamista. Syntiä voi sanoa sielun ulosteeksi. Profeetta sanoo: ”Juhdat mätänevät lannassa.”(Joel 1:17, Vulgata). Se että juhta mätänee lannassaan on sitä, kun ihminen viettää koko elämänsä himon löyhkässä. Joka kerta kun me nuhtelemme lihallista ihmistä hänen synneistään ja palautamme hänen mieleensä menneet pahat teot, me heitämme lantaa hedelmättömän puun juurelle, jotta se muistaisi tekemänsä pahan ja nousisi siitä löyhkästä parannuksen armoon.

Pahojen tekojen palauttaminen omantunnon muisteltaviksi on puun juuren lannoittamista. Silloin kun ihminen syttyy katumaan ja valittamaan syntejään ja saa armon uudistua tekemään hyvää – se on kuin sydämen juuri saisi ravintoa lannasta hyvän tekemiseksi. Ihminen itkee muistaessaan, mitä on tehnyt, inhoaa sitä, millainen hän on ollut ja kehottaa sieluaan pyrkimään parempaan. Puu herättää löyhkästä hedelmän, kun sielu herää synnin ajattelemisesta hyvän tekemiseen. Mutta jotkut kuulevat nuhtelua, eivätkä pidä katumuksen harjoittamista minään ja pysyvät Jumalalle hedelmättöminä ja vain maailmalle vehreinä. Kuulkaa, mitä puutarhuri sanoo: ”Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.” Se joka ei nyt suostu moitittavaksi ja kasva kypsyyteen, vielä kukistuu, kun parannuksen tekeminen ei ole enää mahdollista. Hänet kaadetaan, kun hän seisoo täydessä lehdessä, mutta ilman hedelmää.

Katsokaa nyt tuota hedelmätöntä puuta! Muistelkaa tekemäänne pahaa, heittäkää lapiollinen lantaa sydämemme juurelle, niin että se, minkä löyhkä sai meidät katumaan, tuottaisi hedelmiä sen hyvitykseksi. Vaikka emme saavuttaisi täydellistä hyvettä, iloitkoon Jumala edes murheestamme. Olkaamme hänelle mieliksi niin, että aloitamme tekemään oikein, kun rankaisemme itseämme tekemistämme vääryyksistä. Älkää pidätelkö kyyneliänne, sillä ohikiitävät kyyneleet kuivuvat nopeasti pysyvässä ilossa. Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka elää ja hallitsee Isän kanssa Pyhän Hengen yhteydessä, pyhä Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen