Hän tulee luoksesi lempeänä
Lempeys on laiminlyöty kristillinen hyve, todellinen Tuhkimo Hengen hedelmien joukossa. Lempeys ei vaadi palstatilaa eikä halua olla huomion keskipisteenä - ja siitä siinä onkin kysymys.
Sanat lempeys, lempeä (kr. praus, prautēs) eivät ole kreikkalaisessa filosofiassa merkittäviä. Ilma voi olla lempeä, samoin eläin, ja ihminenkin sen jälkeen, kun hänen suuttumuksensa on laantunut. Toisin on Uudessa testamentissa. Lempeys on paraatipaikalla heti Vuorisaarnassa. "Autuaitia ovat kärsivälliset (praeis)", töksäyttää Jeesus heti kärkeen. Itsestään Jeesus sanoo: "minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä", minkä hän sittemmin demonstroi ratsastamalla aasilla Jerusalemiin. Lempeydestään hän erityisesti kehottaa myös ottamaan oppia. Paavali luettelee lempeyden Hengen hedelmien joukossa (Gal. 5:22-23) On syytä huomata, mitä Jeesus lupaa lempeille: he saavat periä maan! Lempeys on siis bisneskielellä ilmaistuna menestystekijä. Lempeys on voiman, ei heikkouden osoitus. Jumala on lempeä, koska hänellä on siihen varaa.
Tähän liittyen on tärkeää tehdä seuraava huomio: piesty lapsi tai alistettu vaimo ei voi osoittaa lempeyttä. Lempeys on mahdollista vain sille, joka pystyisi antamaan samalla mitalla takaisin ja lyömään vastustajalle luun kurkkuun. Ankaruus ja moraalinen ehdottomuus on ihmisen pienuuden merkki. Se, joka lyö nyrkkiä pöytään, on jo menettänyt pelin.
Myöhemmin keskiajalla Tuomas Akvinolainen teki erottelun sanojen "laupeus" ja "lempeys" välille. Laupeudessa on tietynlainen valta-asema: siinä ylempiarvoinen katselee alempaansa suopeasti. Mutta lempeys on asettumista samalle tasolle. Pohjimmiltaan lempeydessä on kysymys siitä, että me olemme kaikki reppanoita, toiset vain kätkevät sen paremmin. Tai siitä, niin kuin Tommy Tabermann sanoo, että värisevää sielua ei saa tallata."Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon", kehottaa Paavali Filippiläiskirjeessä. Sana "lempeys" on tässä epieikeia, josta Aristoteleellakin on sanansa sanottavana. Nikomakhoksen Etiikassa (V,10) sana suomennetaan "kohtuudenmukaisuus". Filosofi sanoo:
"Kohtuudenmukainen ei pidä pikkutarkasti kiinni oikeudestaan millä hinnalla hyvänsä, vaan hän tyytyy myös vähempään, vaikka laki olisi hänen puolellaan."
Ilman kohtuudenmukaisuutta ihmisten yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään, paitsi loputonta oikeusprosessia. Onhan tämä nähty. Siksi Uuden testamentin pastoraalikirjeet esittävät lempeyden erityisesti johtajan tärkeänä ominaisuutena: Seurakunnan kaitsija ei saa olla "juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa" (1. Tim. 3:3) Niin ikään seurakuntalaisia kehotetaan siihen, että "he eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille." (Tit. 3:2)
Seuraavan sukupolven kristitty, Klemens Roomalainen, rukoilee harhaan johdettujen puolesta erityisesti sitä, että heille suotaisiin "lempeyttä ja nöyryyttä", sillä pelkkä oikeaoppisuus tekee ihmisestä kovan (ja harhaoppiset ovat aina jossain asiassa oikeassa). Lempeys on Klemensin mielestä Jumalan ominaisuus (1. Klem. 23:1, 56:1)
Yksi Uuden testamentin kohta lempeydestä vielä. "Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ohjattava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen" (Gal.6:1) Mihin kiusaukseen rikkoneen veljen ojentajat ovat vaarassa joutua? Onko kyse siitä, että synti tarttuu kontaktissa kuin koronavirus, jos on syntisen kanssa tekemisissä? Se on mahdollinen tulkinta, ja näin se on usein ymmärretty. Uskontotieteilijät puhuisivat tässä kohtaa tabusta. Mutta luulen, että kyseessä on kiusaus luopua lempeydestä. Kun toinen on tehnyt väärin, on lähes mahdotonta olla paheksumatta ja kokematta ylemmyyttä toiseen nähden. Se on itse asiassa yli-inhimillistä. Siksi lempeys on jumalallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti