Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Vyöttäytyminen (anazonnymi) merkitsi Raamatun maailmassa valmistautumista matkanteon vaivoihin. Vaatteet sidottiin vartalon ja jalkojen ympärille kiinni nahkaisella vyöllä, etteivät ne estäisi matkantekoa. Ehkä siinä on jossakin mielessä jotain samaa kuin meidän kielikuvassamme "hihojen käärimisestä." Efesolaiskirjeessä luetellaan kristityn taisteluvarustus, jossa kehotetaan ottamaan vyöksi totuus (Ef.6:14). Vyöttäytyminen on myös palvelijan tehtävä. Jeesus lupasi, että uskollinen palvelija saa seuraavanlaisen kohtelun: "Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä." (Luuk. 12:37). Olkaa raittiit! Tähän raamatunkäännöksemme lisää sanat, joita ei alkutekstissä ole, mutta jotka kertovat siitä, mitä UT:n sana "olla raitis" (nefo) tarkoittaa: pitäkää ajatuksenne kirkkaina. Kyse on ennen kaikkea mielen raittiudesta. Tottakai tavanomainen raittius liittyy siihen. Mahdotonta on olla kännissä ajatus kirkkaana. Pietari kehottaa panemaan toivomme Kristukseen teleiōs, siis kokonaan tai loppuun asti. Toivo on tulevaisuuteen kohdistuva asia. Toivon kohde on tulossa. Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen, uskon lopullinen varmuus, on vasta tulossa
.
Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.
Sokrates opetti, että jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös tekee niin. Myös tässä sanotaan, että synti on ennen kaikkea tietämättömyyttä. Ihminen pyrkii jäljittelemään jotain, muuttumaan jonkin kaltaiseksi. "Älkää taipuko noudattamaan himojanne", kehottaa Pietari. Samaa sanaa (syskhematizo) käyttää myös Paavali, kun hän sanoo: "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Room. 12:2)
Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”
Se mitä meidän tulee tavoitella ja jäljitellä, on Jumalan pyhyys. On kuitenkin tärkeää ettemme jäljittele omaa kuvitelmaamme siitä, sillä silloin kyseessä on tekopyhyys. Elämme joulun odotusta. Jumala ei kysy kuten joulupukki: onkos täällä kilttejä lapsia? Jumala ei vaadi kiltteyttä vaan pyhyyttä. Mistä sen pyhyyden löytää? Minä olen pyhä, koska pyhä Jumala on minut luonut, Kristus on minut lunastanut ja varmemmaksi vakuudeksi lahjoittanut minulle Pyhän Hengen kasteessa. Tästä minut on kutsuttu tekemään totta. Sitä saan seurata ja toteuttaa, vaikka olisin kaikki elämäni päivät tähän asti viettänyt vain ja ainoastaan synninteossa.
Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.
Jeesus käski rukoilemaan Jumalaa nimellä "Isä". On todellakin hämmästyttävää, että voi kutsua isäkseen häntä, joka tuomitsee kerran kaikki ihmiset, minutkin, henkilöön katsomatta. Jumalanpelko ei ole tässä eusebeia vaan fobos. Pelkoa ei rakkaudessa ole, kirjoittaa Johanne (1. Joh. 4:18) mutta on sentään siinä mielessä, että rakastava pelkää ennen kaikkea sitä, että aiheuttaa mielipahaa rakkaalleen. Elämää kutsutaan muukalaisuuden ajaksi. Kristitylle ja kirkolle on vahingoksi, jos hän unohtaa olevansa muukalainen tämän maan päällä. Psalmistan kanssa rukoilemme: "Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin." (Ps.39:12)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti