Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi?
Professori Paavo Kettunen on ansioitunut hengellisen häpeän tutkijana. Häpeästä kärsivää ei auta se, että hänelle julistetaan synninpäästö, vaan se, että hänet nähdään ja muistetaan. Häpeästä ei vapauduta unohtamisen vaan muistamisen ja nähdyksi tulemisen kautta. Jumala näkee ja muistaa ihmisen kärsimyksen ja häpeän ja pukee sen sanoiksi viimeisellä tuomiolla. Hän pyytää meitä myös muistamaan tämän.
Pian vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki.
Kumaraan kangistuminen on vahva kuva siitä, mitä häpeä tekee ihmiselle. Ei uskalla olla näkyvissä, suoristua täyteen mittaansa. Nähdyksi tuleminen voi tarkoittaa, että kärsimään joutuneella ihmisellä on vielä taivaassakin "haavansa" samalla tavoin kuin Ylösnousseellakin on arpensa (Luuk. 24:39-40). Taivaan kirkkaudessa nämä haavat eivät ole enää kipua tuottavia vaan ikuisesti loistavia arpia. (Juliana Norwichlaisen mukaan syntimme tuottavat taivaassa ikuista kunniaa Jumalalle!)
Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan.
Häpeän juuret ovat jo paratiisissa. Ne ovat sen rehellisessä tunnistamisessa, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin, ei ilman hyväksyvää vuorovaikutusta toinen toiseemme eikä ikuiseen Sinään. Myös häpeän korjaamisen lähtökohdat ovat paratiisissa. Jo siellä Jumala huutelee ja huhuilee ihmisen puoleen: "Missä sinä olet?" Se ei ole syyttävä vaan kaipaava kysymys. Se on kysymys eksyksiin joutuneelle, suhteensa Jumalaan menettäneelle ihmiselle. Se on kysymys vuorovaikutuksesta, armosta ja rakkaudesta. Jumalalla on ikävä ihmistä, jos hän kadottaa suhteensa tähän. Siksi hän kysyy: "Missä sinä olet?"
Minä, joka levitin auki taivaan ja laskin maan perustukset, minä sanon Siionille: ”Sinä olet minun kansani.”
Vastaus tulee ristiltä. Se on Jeesuksen vastaus ryövärille: "Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa" (Luuk. 23:42-43). Häpeävä ryöväri ei pyydä anteeksi. Hän pyytää muistamaan itseään, koko itseään. Jeesus ei anna ryövärille anteeksi, vaan ottaa vastaan koko kelvottoman ihmisen. Kelvottoman kanssa hän lupaa olla. Se riittää, kun on hyvässä seurassa ja hyvässä paikassa. Siionille ei luvata maita ja mantuja, vaan että "sinä olet minun."
(ks. Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä. Kirjapaja 2011, 414-415)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti