Jeesus itki
Milloin sinä olet viimeksi itkenyt? Ihannoimme sitä, ettei tunnu missään. Pystyt pitämään kasvot peruslukemilla, tapahtui mitä tahansa. Pillittäminen, vollottaminen, poraaminen ja monet muut itkemistä tarkoittavat negatiivissävytteiset sanat kertovat, että itkemistä ei arvosteta. Yhteiskunnassamme arvostetaan nopeaa toipumista. Moni sulkee surun sisäänsä. Hämmennymme, jos joku vielä vuosia menetyksen jälkeen ikävöi ja itkee. Surulla ei kuitenkaan ole määräpäivää. Jeesus itki. Olemme opetelleet itkemään piilossa, oman huoneen kätkössä tai vessassa. Käännämme katseen pois, kun kyynelet valuvat tai vitsailemme, että taisi tulla allerginen kohtaus. Jeesus ei piiloutunut liikutuksensa kanssa. Hän ei itkenyt yksinäisyydessä. Hän itki Marian kohdatessaan, hän itki niin että ihmiset huomasivat sen. Hän ei peitellyt kyyneliään.
Työssäni perheneuvojana olen nähnyt, että monet merkittävät muutokset ovat lähteneet liikkeelle siitä, että pariskunta itkee yhdessä. Liikutuksen hetkessä aika pysähtyy. Vaatii paljon luottamusta ja rohkeutta näyttää haavoittuvuutensa. On tervehdyttävää, jos läheinen ihminen silloin elää mukana tunteessa. En jää yksin suruni kanssa. Jeesus näki Marian ja juutalaisten itkevän, se liikutti häntä.
Itkeminen on tärkeää myös fysiologisesti. Tutkimusten mukaan itkeminen puhdistaa elimistöä haitallisista stressihormoneista. Silti meille on opetettu, että ”älä nyt turhasta itke”! Monen lapsen henkinen kipu on ohitettu tokaisemalla näin. Varsinkin poikien itkemistä on rajoitettu. Monella ei ole mallia itkevästä miehestä. Jeesus itki – merkittävä itkevän miehen malli.
Ketään ei voi painostaa itkemään, eikä kyyneleiden puute tee ihmisestä kylmempää. On paljon sellaista itkua, joka ei tule kyyneleinä ulos. Ei siis kannata arvottaa ihmisen herkkyyttä kyyneleitten perusteella. Jos itkeminen ja lohdutuksen saaminen ovat olleet omassa kokemusmaailmassa vieraita asioita, voivat omat ja toisen kyyneleet hämmentää. Tulee avuton olo: en tiedä mitä tehdä tai sanoa, kun toista itkettää. Sureva ei tarvitse sanoja, hän kaipaa lohdutusta ja läsnäoloa. Jeesus liikuttui Marian ja hänen lähipiirinsä surusta. Pidän suomen kielen sanasta ”liikuttua”. Se tuntuu paikalleen jämähtämisen vastakohdalta. Kyyneleet ja suru saavat asioita liikkeelle. Suremalla asiat pääsevät taas virtaamaan, jotain menee eteenpäin. Suru auttaa päästämään irti. Monesti ajattelemme, ettei menneille asioille voi enää mitään – turha niitä on vatvoa. Silloin unohdamme suremisen voiman. Erityinen voima on yhdessä suremisessa. Jeesus itki Marian ja juutalaisten kanssa.
Pyhäinpäivä muistuttaa kuolemasta, elämän rajallisuudesta ja ihmisen haavoittuvuudesta. Usein kätkemme haavamme toisilta ihmisiltä, rakennamme suojia. Suru ja itku raottavat näitä suojarakennelmia. Jos on riittävän turvallista, haavoittuneet ihmiset voivat jakaa kipujaan ja kokea syvää yhteyttä. Itku puhdistaa. Yhdessä itkeminen puhdistaa vielä syvemmältä. Ajatus itkevästä Jeesuksesta tuntuu lohduttavalta. Haluan mennä lähelle liikuttunutta vapahtajaa. Jeesus, sinä näet kyyneleeni, myös ne jotka ovat muilta salassa. Sinä itket kanssani silloinkin kun tuntuu yksinäiseltä. Jeesus, kaipaan myötätuntoista seuraasi tämän päivän askeliini.
(Anja Nwose: Aamuhartaus radiossa 2.11.2021)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti