sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Hepr. 2:14-15 (pääsiäinen, 2. sjoul)

 ...hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Kristillinen sovitusoppi on monelle vaikea pala, ja ihan syystä. Miten uskoisin Jumalaan, joka ei voi pelastaa ihmisiä - joita hän kuulemma rakastaa - muutoin kuin suostumalla veriseen vaihtokauppaan itse luomansa vihollisen kanssa? Onneksi tämä ei ole ainoa näkökulma ristin ihmeeseen. Kristinuskossa elää myös näkemys, ettei saatanalla ollut mitään oikeutta vaatia lunnaita, sillä sen valta perustuu vääryyteen ja valheeseen. Mutta Jumala maksoi ne, ihan vain näyttääkseen, että hänellä on siihen varaa. Että ei tässä napeilla pelata.

Gustaf Aulén tekee eron latinalaisen ja klassisen sovitusopin välillä. Ensiksi mainittu on sitä kaupan- ja oikeudenkäyntiä, jossa sovitettavan synnin suuruus mitataan gramman tarkkuudella ja katsotaan että kukin osapuoli saa vain ja ainoastaan sen, mitä hänelle kuuluu. Klassisesta sovitusopista, sellaisena kuin Aulén sen Uudesta testamentista löytää, sanotaan:

"Sovitus on suvereenin ja spontaanin jumalallisen rakkauden ilmaus ja teko, joka murtaa oikeusjärjestyksen raamit ja taistelee jumalanvastaisten valtojen [synti, kuolema, paholainen, laki] kanssa ja voittaa ne, luoden uuden suhteen itsensä ja maailman välille."

Tämä opetus sovituksesta löytyy Paavalilta ja Heprealaiskirjeen kirjoittajalta, mutta myös vaikkapa Irenaeukselta, Johannes Krysostomokselta, Gregorios Nyssalaiselta - ja ennen kaikkea Lutherilta. Jälkimmäisen suuressa Galatalaiskirjeen selityksessä kuvataan tätä kamppailua näin:

"Yhtäläisen taistelun kävivät kirous ja siunaus sekä koko maanpiiriä varjostanut Jumalan viha ja Kristuksessa ilmestynyt Jumalan ikuinen armo ja laupeus. Kirous kohtaa siunauksen ja tahtoo manata sen maan rakoon, mutta ei pysty siihen. Siunaus on jumalallinen ja iankaikkinen, sen tieltä on kirouksen pakko väistyä. Jos Kristuksessa oleva siunaus olisi voitettavissa, silloin jäisi itse Jumala tappiolle, mikä on mahdotonta. Voitolle pääsee siis Kristus, joka on Jumalan voima, vanhurskaus, siunaus, armo ja elämä, ja hän tekee lopun noista kolmesta hirviöstä: synnistä, kuolemasta ja kirouksesta. Sen hän tekee itsessään, omassa ruumiissaan, ilman aseellista taistelua, kuten Paavali mielellään lausuu: "Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään omassa itsessään" (Kol. 2:15), niin että ne eivät kykene enää vahingoittamaan uskovaa.

Jos luot katseesi tähän henkilöön, näet, että synti, kuolema, Jumalan viha, helvetti, Perkele ja kaikki paha on voitettu ja surmattu. Mikäli siis Kristus armollaan hallitsee uskovien sydämessä, siellä ei ole yhtään syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Mutta missä Kristusta ei tunneta, siellä nuo viholliset pysyvät vallassa. Kaikki, jotka eivät usko, ovat myös vailla tätä siunausta ja voittoa. Meidän voittommehan on usko, niin kuin Johannes sanoo(1. Joh. 5:4).

Tämä on kristillisen opin pääkohta, jonka sofistit olivat tyystin lyöneet laimin ja jota kiihkoilijat ovat nykyään uudestaan hämärtämässä. Tästä näkee, kuinka erinomaisen tärkeää on Kristuksen jumaluuteen uskominen ja sen tunnustaminen. Niin pian kuin Areios kielsi Kristuksen jumaluuden, hänen oli pakko kieltää myös oppi lunastuksesta. Yksikään luotu ei näet kykene "itsessään" voittamaan maailman syntiä, kuolemaa, kirousta ja Jumalan vihaa; siihen kykenee yksin Jumalan mahti. On siis selvää, että hän, joka voitti ne itsessään, on Jumala luontonsa ja substanssinsa puolesta. Syntiä, kuolemaa ja kirousta vastaan - tuota ylhäistä mahtia vastaan, joka omavaltaisesti pitää valtaa maailmassa ja koko luomakunnassa - on pakko asettaa vielä ylempi mahti, eikä muuta sellaista ole olemassa kuin Jumalan väkevyys. Synnin poispyyhkiminen, kuoleman hävittäminen ja kirouksen mitätöiminen "omassa itsessään" sekä vanhurskauden lahjoittaminen, elämän esiin tuominen ja siunauksen voimaan saattaminen "omassa itsessään", edellisten tyhjäksi tekeminen ja jälkimmäisten tyhjästä luominen, ne kaikki ovat asioita, joihin yksin Jumalan väkevyys riittää. Mutta Kristukselle Raamattu omistaa kaikki nuo ominaisuudet: hän on elämä, vanhurskaus ja siunaus, hän, joka on luonnoltaan ja olemukseltaan Jumala."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...