perjantai 2. lokakuuta 2020

Gregorius Suuren saarna enkeleistä (Mikkelinpäivä)

 


 

Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hopearaha."


Sata on täydellisyyden luku, ja Jumalalla on sata lammasta, koska hän loi sekä enkelien että ihmisten luonnon. Yksi lammas katosi, kun ihminen syntiin langettuaan hylkäsi elämän laitumen. Jumala hylkäsi yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta autiomaahan, kun hän jätti enkelien kuorot taivaaseen. Miksi taivasta kutsutaan autiomaaksi, jos kerran autiomaa tarkoittaa hylättyä paikkaa? Ihminen hylkäsi taivaan, kun hän lankesi syntiin. Yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta jäi autiomaahan, kun Herra lähti maan päälle etsimään sitä yhtä. Järjellisten olentojen luku – siis enkelien ja ihmisten, niiden jotka oli tehty katselemaan Jumalaa – tuli vajaaksi kun ihminen eksyi, ja jotta lampaiden luku taivaassa saataisiin täyteen, ihmistä lähdettiin etsimään maan päälle. Tämän evankeliumin sana ”autiomaahan” sanotaan muuten toisessa evankeliumissa ”vuorille”, mikä tarkoittaa korkeutta.Toisin sanoen, ne lampaat, jotka eivät kadonneet, pysyivät taivaan korkeuksissa.

”Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen.” Hän nostaa lampaan harteilleen, kun hän omaksuu ihmisluonnon ja kantaa meidän syntimme. ”Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa!” Löydettyään lampaansa hän palaa kotiin, ts. Paimenemme palaa taivaan valtakuntaan pelastettuaan ihmisen. Siellä hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa eli enkelien kuorot. Ne ovat hänen ystäviään, koska ne herkeämättä toteuttavat hänen tahtoaan. He ovat myös hänen naapureitaan, koska he nauttivat jatkuvasti hänen näkemisensä kirkkaudesta. Huomatkaa, ettei hän sano: ”iloitkaa löytyneen lampaan kanssa” vaan ”iloitkaa minun kanssani”. Hänen ilonsa on näet meidän elämämme, ja kun me palaamme taivaaseen, se tekee hänen juhlansa täydelliseksi...

 4.” Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” Miettikäämme sitä, miksi Herra sanoo, että taivaassa iloitaan enemmän kääntyneestä syntisestä kuin niistä, jotka pysyvät vanhurskaina. Sen voimme todeta oikeastaan jokapäiväisestä kokemuksestamme: on paljon sellaisia, jotka tietävät, etteivät he ole tehneet raskaita syntejä. He pysyvät vanhurskauden tiellä eivätkä syyllisty mihinkään laittomuuksiin. He eivät kuitenkaan tunne kaipausta taivaalliseen isänmaahan ja käyttävät aikansa sinänsä luvallisiin asioihin, koska eivät ajattele tehneensä mitään väärää. He ovat myös usein haluttomia hyvän tekemiseen, koska he luottavat vahvasti siihen, että he eivät ole syyllistyneet raskaisiin synteihin. 

Sen sijaan jotkut niistä, jotka muistavat tehneensä laittomuuden tekoja, murheensa aiheuttaman kompunktion tähden palavat rakkaudesta Jumalaan ja tekevät monia hyveellisiä tekoja. He antautuvat pyhään kilvoitteluun kaikkine hankaluuksineen, hylkäävät kaiken maailmallisen, pakenevat kunniaa, iloitsevat kohtaamistaan loukkauksista ja huokailevat palavasta kaipauksesta taivaalliseen isänmaahan. Kun he miettivät sitä, miten he eksyivät pois Jumalan luota, he hyvittävät entisen vääryytensä tulevilla hyvillä teoilla.

Taivaassa iloitaan enemmän kääntyneestä syntisestä kuin vakaista hurskaista. Samalla tavalla sotapäällikkö rakastaa enemmän sellaista sotilasta, joka, lähdettyään ensin pakosalle, käy rohkeasti vihollista vastaan, kuin sitä, joka ei ole koskaan paennut, muttei myöskään ryhtynyt rohkeasti taisteluun. Samoin maanviljelijä rakastaa enemmän sitä peltoa, joka ohdakkeiden jälkeen tuottaa hyvää hedelmää, kuin sitä, joka ei ole koskaan ohdaketta kasvanut, mutta ei myöskään tuottanut runsasta satoa.  

”Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’” Nuo ystävättäret ja naapurin naiset ovat tietysti taivaan valtoja, joista edellä oli puhe. He ovat niin lähellä korkeinta viisautta, koska he voivat lähestyä sitä saaden katsella sitä armossa jatkuvasti. Älkäämme jättäkö huomiotta sitä seikkaa, että tuon naisen, joka kuvaa Jumalan Viisautta, sanotaan omistavan kymmenen hopearahaa, joista hän kadottaa yhden ja alkaa etsimään sitä. Ihmisten ja enkelien luonto on luotu Jumalan tuntemiseen. Jumala halusi heidän pysyvän ikuisesti ja loi heidät epäilemättä itsensä kaltaiseksi. Naisella oli kymmenen hopearahaa, koska on olemassa yhdeksän enkelien luokkaa. Jotta valittujen luku tulisi täyteen, ihminen luotiin kymmenenneksi. Hän ei joutunut lankeemuksensa jälkeenkään Jumalalta hukkaan, sillä Jumalan viisaus loisti ihmeellisesti ihmisruumiissa ja pelasti hänet valolla, joka loisti saviruukussa.

 

7. Sanoimme, että enkelien luokkia on yhdeksän. Tiedämme nimittäin Pyhän Raamatun perusteella, että on olemassa enkeleitä, arkkienkeleitä, voimia, valtoja, herruuksia, mahteja, valtaistuimia, kerubeja ja serafeja. Enkelien ja arkkienkelien olemassaolosta todistaa melkein jokainen Raamatun sivu. Kerubeista ja serafeista taas tiedämme profeettojen kertovan. Nuo neljä muuta enkelien luokkaa mainitsee Paavali Efesolaiskirjeessä sanoen: ”…ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia, mahteja ja herruuksia.”  Kolossalaisille hän kirjoittaa puolestaan: ”valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.” Vallat, voimat ja herruudet esiteltiin siis jo efesolaisille. Mutta kolossalaisille puhuessaan Paavali lisää valtaistuimet, joista efesolaisille ei puhuttu mitään. Kun efesolaisille mainittuihin neljään luokkaan, eli valtoihin, voimiin, mahteihin ja herruuksiin, lisätään valtaistuimet, saadaan viisi erikseen mainittua enkelien luokkaa. Kun lisätään enkelit, arkkienkelit, kerubit ja serafit, havaitaan epäilemättä yhdeksän enkeliluokkaa.

Profeetta kertoo ensimmäisestä enkelistä, joka luotiin: ”Sinä olit kaltaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa, Jumalan paratiisin iloissa. ” Ei siis sanota, että hänet on luotu Jumalan kaltaiseksi, vaan kaltaisuuden sinetiksi, mikä tarkoittaa, että hänen luontonsa on korkeampi ja muita enemmän Jumalan kuvan kaltainen. Siksi välittömästi sanotaan: ”Sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit.” Katso, jalokiviä on yhdeksän erilaista, niin kuin enkelien luokkia on yhdeksän! Ensimmäinen enkeli on koristeltu enkelien luokilla, koska hän on enkelijoukkojen johtaja ja heihin verrattuna kaikista kirkkain.

 

8. Mutta miksi käsittelisimme näitä taivaassa olevia enkelikuoroja, ellemme tekisi selkoa myös siitä, mikä on heidän tehtävänsä? Kreikaksi enkeli tarkoittaa lähettilästä, arkkienkeli taas suurlähettilästä. On tiedettävä, että enkeli on tehtävän nimi, ei luonnon. Pyhän taivaallisen isänmaan henkiolennot ovat aina henkiä, mutta aina heitä ei voi sanoa enkeleiksi; he ovat näet vain silloin enkeleitä, kun jotain ilmoitetaan heidän kauttaan. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Hän tekee enkeleistään henkiä.” Paremmin sanoen: hän, jolla on aina henkiä, tekee heistä halutessaan enkeleitä. Niitä, joilla on vähäisempiä viestejä, sanotaan enkeleiksi, mutta niitä, jotka ilmoittavat suuria asioita, arkkienkeleiksi. Sen tähden Neitsyt Marian luokse ei lähetetty enkeliä, vaan arkkienkeli Gabriel. Tähän tehtävään katsottiin korkein enkeli arvolliseksi, sillä hän ilmoitti suurimman uutisen. Jotkut enkeleistä tunnetaan erisnimellä, joka kuvaa sitä tehtävää, joka heillä on suoritettavanaan. Taivaan kodissa, jossa kaikkivaltiaan Jumalan näkeminen suo täydellisen tiedon, ei ole tarvetta erisnimille – ikään kuin heitä ei tunnettaisi ilman nimeä – vaan silloin kun he tulevat meidän luoksemme jotain tekemään, he saavat nimen meille tekemän tehtävänsä mukaan.

 

9. Niinpä Mikael tarkoittaa ”kuka on kuin Jumala”, Gabriel ”Jumalan väkevyys” ja Rafael ”Jumalan lääke”. Aina kun tarvitaan poikkeuksellisen suurta voimaa, Raamattu kertoo, että Mikael laitetaan asialle. Hänen nimensä ja toimintansa antavat ymmärtää, ettei kukaan kykene niin suuriin tekoihin, jotka ovat mahdollisia vain Jumalalle. Se vanha vihollinen, joka haluaa ylpeillä Jumalan vertaisena, sanoo: ”Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.” Mutta Raamattu kertoo, että viimeisellä tuomiolla hän menettää voimansa ja häviää taistelussa arkkienkeli Mikaelin kanssa, niin kuin Johannes sanoo: ”Syttyi sota arkkienkeli Mikaelin kanssa.” Saatana, joka kuvittelee ylpeydessään kohoavansa Jumalan vertaiseksi, kärsii tappion Mikaelille, sillä ylpeyden kautta ei kukaan voi kohota Jumalan rinnalle.

Marian luokse taas lähetettiin Gabriel, jota kutsutaan Jumalan väkevyydeksi. Hänhän tuli ilmoittamaan hänen saapumistaan, joka katsoi oikeaksi saapua nöyryydessä kukistamaan ilmojen henkivallat. Hänestä psalminkirjoittaja sanoo: ”Kohottakaa portit, te kansanne hallitsijat, kohotkaa korkeiksi, oi ikiaikaiset ovet; kirkkauden kuningas on astuva sisään! Kuka on tämä kirkkauden kuningas? Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen taistelussa.” Ja edelleen: ”Taivaan voimien Herra, hän on kirkkauden kuningas.” Tämä ilmoitus piti tulla ”Jumalan väkevyyden” kautta, sillä hän tuli taivaan voimien Herrana, voimallisena taistelussa käymään sotaa ilmojen valtoja vastaan.

Rafael tarkoittaa, kuten sanoimme, Jumalan lääkettä. Hänen neuvomallaan hoidolla parannettiin Tobitin silmät ja karkotettiin hänen sokeutensa. Koska hänet siis lähetettiin parantamaan, on oikein kutsua häntä nimellä ”Jumalan lääke”.Tarkasteltuamme enkelien nimien merkitystä, tutkikaamme seuraavaksi lyhyesti heidän tehtäviään kuvaavia sanoja.

 

10. Voimat ovat niiden henkien nimitys, joiden kautta tavallisesti merkkejä ja ihmeitä tapahtuu. Vallat taas ovat saaneet tehtävänsä mukaisesti muita suuremman vallan, niin että heillä on sellainen valta pahoihin henkiin, etteivät nämä voi koetella ihmisten sydämiä enemmän kuin he tahtovat. Herruuksiksi kutsutaan niitä, jotka hallitsevat muita enkeleitä ja kertovat alaisilleen mitä heidän tulee tehdä ja niin johtavat heitä heidän toteuttaessaan Jumalan käskyjä. Mahdeiksi sanotaan sellaisia, joiden valta ylittää herruudetkin. Siinä missä herruus tarkoittaa johtajana toimimista, mahti merkitsee sitä, että on ylivertainen kaikkiin toisiin nähden. Sitä enkelien joukkoa, joka on ihmeellisen valtansa tähden toisia ylempänä, niin että muiden on oltava heille kuuliaisia, kutsutaan siten mahdeiksi. Valtaistuimiksi sanotaan niitä, jotka istuvat alati kaikkivaltiaan Jumalan vieressä toteuttaakseen hänen tuomioitaan. Sana thronos tarkoittaa siis istuinta. valtaistuimiksi kutsutaan niitä, jotka Jumalan armo täyttää niin, että Jumala istuu heissä ja panee heissä päätöksensä toimeen. Kuten psalmissa sanotaan: ”Sinä, oikeamielinen tuomari, nouset istuimellesi.”Kerubi tarkoittaa ”tiedon täyteyttä”. Tuota vielä ylhäisempää joukkoa kutsutaan kerubeiksi, koska he ovat täynnä sitä täydellisempää tietoa, mitä läheisemmin he kontemploivat Jumalan kirkkautta. Sikäli kuin luodulle on mahdollista, he tietävät kaiken, siinä määrin kuin he ovat arvollisia näkemään niin kuin heidän Luojansa näkee. Serafit on nimitys sille pyhien henkien joukolle, jotka ovat ainutlaatuisen lähellä Jumalaa ja hehkuvat rakkautta vailla vertaa. Serafi tarkoittaa hehkuvaa tai palavaa. Koska he ovat niin lähellä Jumalaa, ettei heidän ja Jumalan välissä ole mitään muita henkiolentoja, he palavat sitä kirkkaammin, mitä lähempää he katsovat Jumalaa. Se liekki on rakkaus. Mitä syvemmin he katsovat Jumalan kirkkautta, sitä väkevämmin heissä palaa rakkauden liekki.

 

11. Mutta mitä tällainen enkelijoukkojen pohdiskelu hyödyttää, ellemme saa siitä itsellemme sopivaa opetusta rakennukseksemme? Taivasten valtakunta koostuu siis sekä enkeleistä että ihmisistä. Uskomme ihmistenkin pääsevän sinne, missä valitut enkelit ovat olleet koko ajan. On kirjoitettu: ”Hän määräsi kansojen asuinsijat Jumalan enkelien luvun mukaan." Niinpä meidän tulee ottaa omaan vaellukseemme mallia siitä mitä opimme näistä korkeammista taivaan asukkaista niin, että sytytämme itseemme pyhän innon edetä hyveissä. Koska uskomme taivaaseen päätyvien ihmisten määrän olevan yhtä suuri kuin sinne jääneiden enkelien luku, siitä seuraa, että taivaaseen matkaavien ihmisten tulee jäljitellä siellä pysyviä sotajoukkoja. Erilaisten ihmisten elämäntavat vastaavat eri enkeliluokkia, ja saamme paikkamme heidän joukossaan sen mukaan, miten vaelluksemme vastaa heitä.

On paljon niitä, jotka ymmärtävät vain arkisia asioita. Mutta sen, mitä he ymmärtävät, he auliisti kertovat veljilleen. Heidät luetaan enkelien joukkoon. Toiset taas ovat Jumalan armosta kykeneviä ymmärtämään ja julistamaan korkeampia, taivaallisia salaisuuksia. Mihin muualle he kuuluvat, elleivät arkkienkeleiden joukkoon? Sitten on niitä, jotka tekevät ihmeitä ja voimallisia tunnustekoja. Eivätkö he kuulu puolestaan voimien joukkoon ja lukuun?  Jotkut ajavat riivatuista pahoja henkiä rukoillen saamansa voiman avulla. Missä on heille kuuluva paikka taivaan joukoissa, ellei valtojen keskellä? On niitä, jotka – saamiensa hyveiden avulla – ylittävät toisten valittujen ansiot. He ovat parempia kuin hyviä ja kohoavat siten valittuja veljiään korkeammalle. Heidän paikkansa on tietysti herruuksien joukossa. Jotkut pitävät kurissa kaikki paheensa ja intohimonsa niin, että heitä kutsutaan puhtautensa vuoksi jumaliksi ihmisten joukossa. Mooseksellehan sanottiin: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle.” He kuuluvat mahtien joukkoon. Vielä on niitäkin, jotka pitävät jatkuvasti itsensä kurissa ja valvovat itseään hellittämättä pysyen Jumalan pelossa. Tämä hyve tuottaa heille kyvyn arvostella myös muita oikein. Herra, joka ylläpitää heissä jumaluutensa kontemplaatiota, hallitsee heissä kuin valtaistuimellaan, tutkien toisten teot ja ohjaa kaikkea ihmeellisellä tavalla. Mitä muuta nämä ovat kuin Luojansa valtaistuimia, tai mihin muuhun joukkoon he kuuluisivat kuin ylhäisten istuinten joukkoon? Kun nämä hallitsevat kirkkoa, jopa valittujen kelvottomat teot tulevat toisinaan tuomituiksi heidän kauttaan.

On joitakin, jotka ovat niin täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, että heitä oikeutetusti kutsutaan kerubeiksi. Kuten edellä todettiin, kerubi tarkoittaa tiedon täyteyttä. Paavali taas sanoo: ”Rakkaus toteuttaa koko lain.” Sen tähden ne, jotka ovat muita enemmän täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, löytävät syystä paikkansa kerubien joukossa. Vihdoin on niitä, jotka ovat syttyneet Jumalan kasvojen kontemploinnista  ja joiden kaipaus kohdistuu yksinomaan heidän Luojaansa. He eivät tavoittele enää mitään tässä maailmassa, heitä ravitsee vain ikuinen rakkaus. He hylkäävät kaiken maallisen ja heidän mielensä kohoaa kaiken ajallisen yläpuolelle. He rakastavat ja palavat, ja he löytävät leponsa tässä tulessa. He palavat rakkaudesta, ja he sytyttävät puheellaan toisetkin, niin että kun heidän sanansa koskettavat toisia, näissä syttyy heti rakkaus Jumalaan. Eihän heitä voi muuksi kutsua kuin serafeiksi. Heidän tuleksi muuttunut sydämensä loistaa ja palaa, heidän sielunsa silmät ovat taivaan valaisemat ja kompunktion kyyneleet puhdistavat heistä paheiden tahrat. Nämä, jotka ovat syttyneet tällaiseen rakkauteen Luojaansa kohtaan, löytävät paikkansa varmasti serafien joukosta.

 

12. Tutkiskelkaa, rakkaat veljet, sitä mitä sanoin, itse tykönänne. Arvioikaa salaisia ansioita ja ajatuksianne. Katsokaa, löydättekö sisältänne jotain hyvää mitä olette tehneet. Katsokaa sitten, löydättekö paikkanne noiden enkeliluokkien joukossa, joita lyhyesti esittelimme. Voi sitä sielua, joka ei löydä itsestään mitään luettelemaamme hyvää! Häntä surkeampi on se, joka tajuaa olevansa vailla näitä lahjoja, eikä edes valita sitä. Sellaisen ihmisen tilaa on syytä valittaa, veljet, sillä hän ei itse sitä tee. Ajatelkaamme siis niitä lahjoja, jotka valitut ovat saaneet osakseen, ja pyrkikäämme kaikin voimin pääsemään heidän rakkautensa korkeuksiin. Se joka huomaa olevansa vailla armon lahjoja, valittakoon. Mutta vähäisimpiä lahjoja saanut älköön kadehtiko niitä, joilla on suurempia lahjoja, sillä korkeimpien autuaiden henkienkin järjestys on sellainen, että toiset ovat toisten yläpuolella.

Dionysios Areiopagitan, vanhan ja kunnioitetun isän, kerrotaan sanoneen, että alhaisempia enkeleitä lähetetään maan päälle suorittamaan tehtäviään näkyvässä tai näkymättömässä muodossa – toisin sanoen, enkelit tai arkkienkelit tulevat lohduttamaan ihmisiä. Ylhaisimmät henkiolennot eivät milloinkaan poistu Jumalan läheltä, sillä heille ei kuulu heidän korkeamman asemansa johdosta ulkoisia tehtäviä. Tämä näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä Jesaja sanoi: ”Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani.” Tämä profeetan sana pitää kuitenkin ymmärtää niin, että lähetetty enkeli saa nimensä sen mukaan, millä asialla hän on. Niinpä enkeliä, joka puhdistaa kielen synnit kantaen alttarilta otettua hiiltä, kutsutaan serafiksi – sanahan tarkoittaa liekkiä. Eikä ole mitenkään sopimatonta ajatella, että Daniel vahvistaa tämän, kun hän sanoo: ”Tuhannet ja taas tuhannet palvelevat häntä, miljoonat seisovat odottaen hänen edessään.” On eri asia palvella tai seistä odottaen. Ne palvelevat Jumalaa, jotka tulevat myös sanansaattajina meidän luoksemme. Mutta ne seisovat odottaen hänen edessään, jotka nauttivat sisäisestä kontemplaatiosta niin, etteivät koskaan lähde muuta tekemään.

 

13. Eri Raamatun kohdat kertovat siis toisinaan kerubien tai serafien hoitavan tiettyjä tehtäviä. Mitä siihen tulee, tekevätkö he sen itse vai tapahtuuko se heille alamaisten henkivaltojen kautta, niin että nämä saavat ylempien asioita hoitaessaan ylemmille kuuluvan nimen (kuten Dionysios sanoo), me emme halua sanoa asiasta mitään sellaista, jota ei voi selvästi todistaa Raamatulla. Sen me tiedämme varmasti, että taivaallisia asioita toimittaessaan toiset henget lähettävät toisia asialle. Tämän todistaa Sakarja:  ”Juuri silloin astui esiin se enkeli, joka oli puhunut kanssani, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan  ja sanoi hänelle: ’Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle näin: -- Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja.’” Jos enkeli sanoo toiselle enkelille: ”juokse sanomaan”, on selvää, että enkeli lähettää toisen enkelin. Alempi enkeli on se, joka lähetetään ja ylempi se, joka lähettää. Mutta sen me näistä lähettiläistä tiedämme, että samalla kun he tulevat luoksemme (toteuttaen näin ulkoista tehtävää), he eivät luovu sisäisestä kontemplaatiosta. He ovat siis sekä liikkeellä että viipyvät Jumalan edessä. Enkeli on toki rajallinen olento, mutta korkein Henki, Jumala, on rajoittamaton. Enkelit ovat siis liikkeellä ja Jumalan edessä: mihin ikinä heidät lähetetäänkin, he juoksevat Jumalassa.

 

14. On myös tiedettävä, että autuaitten henkien luokat saavat joskus osakseen naapuriluokkansa nimityksen. Sanoimmehan valtaistuimien olevan autuaiden henkien luokka, jotka toimivat Jumalan istuimina. Kuitenkin psalmissa sanotaan: ”Sinä, joka istut kerubien yllä, ilmesty!” Kerubit sijaitsevat enkelien järjestyksessä valtaistuimista seuraavina. Sen tähden psalminkirjoittaja voi sanoa, että Jumala istuu yhtä lailla kerubien yllä. Tuossa taivaan valtakunnassa erityiset asiat ovat tietyille hengille ominaisia, mutta samalla ne kuuluvat yhteisesti kaikille. Samoin se, mistä joku tulee osalliseksi, kuuluu kokonaisuudessaan toisen luokan hengille. Toisaalta kaikkia ei kutsuta yhdellä ja samalla nimellä. Sitä joukkoa, joka on erityisesti saanut tietyn tehtävän, kutsutaan varsinaisesti sillä nimellä. Sanoimme, että serafit ovat liekkejä, mutta yhtälailla kaikki palavat rakkaudesta Luojaansa. Kerubeja taas kutsutaan tiedon täyteydeksi, mutta kenen tieto voisi olla puutteellinen siellä, missä kaikki näkevät yhtä aikaa kaiken tiedon lähteen, Jumalan? Valtaistuimia puolestaan sanotaan joukoksi, joissa Luoja istuu. Mutta kuka voisi olla autuas, ellei hänen Luojansa istuisi hänen sielussaan? Se, mikä kuuluu osaltaan kaikille, on erillisenä nimenä annettu niille, jotka ovat saaneet sen täydemmin osakseen. Vaikka siellä onkin jotain sellaista, jonka omistaminen ei ole muille mahdollista – kuten mahtien ja herruuksien nimet – kaikki yhdessä kuuluu siellä jokaiselle erikseen, sillä Pyhän Hengen rakkaudessa se, mikä kuuluu yhdelle, kuuluu toisellekin.

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

2. Kor. 12:9 (Kirkastussunnuntai, vanha teksti)

 Karl Barth, 1900-luvun kenties merkittävin teologi, tunnettiin moniosaisesta teossarjastaan Kirchliche Dogmatik, jonka valmistumista jopa i...