Tämä on nykyisen evankeliumikirjamme ainoa kirkkohistorialliseen henkilöön liittyvä muistopäivä, jota vietetään lähinnä silloin, kun se osuu sunnuntaille.
Pyhimyskultin sijaan päivä muistuttaa luterilaisia nykysuomalaisia siitä, että sanoman Kristuksesta ovat tuoneet luoksemme lihaa ja verta olevat ihmiset. "Muistakaa johtajianne, niitä jotka julistivat teille Jumalan sanaa", muistuttaa päivän teksti Heprealaiskirjeestä.
Pyhä Henrik oli tietääksemme englantilaissyntyinen piispa, joka kohtasi väkivaltaisen kuoleman Köyliöjärven jäällä. Siinä kaikki, mitä Paavali Juustenin piispainkronikasta alkaen olemme tienneet. Meillä ei ole mitään tietoa hänen teologiastaan. Mitään kirjeitä, saarnoja tai teoksia häneltä ei ole säilynyt. Emme myöskään tiedä, mitä hän oikeasti sai Suomessa ollessaan aikaan. Se tiedetään, ettei hän ollut ensimmäinen kristinuskon julistaja maassamme. Jopa hänen surmaajansa Lalli oli nimestä päätellen kristitty (Lalli < Laurentius). Kansainväliseen maineeseen noussut marttyyrikuolemakin saattoi olla vain Suomen kirkon jäsentenvälinen matsi.
Aika turha muisto siis? En nyt niinkään sanoisi. On aika sattumanvaraista, miten pyhimykseksi päädytään. Siihen vaaditaan niitä, jotka muistavat häntä, jossa he tunnistavat Jumalan erityisen läsnäolon - vaikka hän itse tuntisi eläneensä ja kuolleensa turhaan, tuupertuen ennen aikojaan järven jäälle kaukana kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti