Mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Suomen kielen sana "vanhurskas" on poikkeuksellisen vaikeasti avautuva edes syntyperäiselle suomen puhujalle. Olkoonkin, että samaa tarkoittavat englannin "righteous" ja ruotsin "rättfärdig" ovat myös uskonnollista slangia, "vanhurskas" ei aukene luontaisen kielentajun avulla sinne päinkään.
Mitä jos vaihtaisi sanan "vanhurskas" paikalle sanan "kaunis"? Itse asiassa vanhurskauttamisopin mestari Luther tekee juuri näin. Roomalaiskirjeen luennossa (1515-16) Luther esittää kolmivaiheisen teorian Jumalan kauneudesta. Kaunis tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin vanhurskas. Jumala osoittautuu ihmisiä kauniimmaksi ensiksikin sillä, että hän rankaisee pahantekijöitä. Tämä ei vielä ole huomattavan kaunista, sillä jumalatonkin kykenisi siihen. Toinen tapa, jolla Jumala osoittautuu kauniimmaksi/vanhurskaammaksi, on se, että hänen vanhurskautensa on paljon kauniimpaa kuin ihmisten jumalattomuus. Mutta kolmas ja korkein tapa, jolla Jumala osoittautuu kaikkein kauneimmaksi, on se, että hän osoittaa vanhurskautensa tekemällä meidät vanhurskaiksi. Luther käyttää vertauskuvaa taiteilijasta: Taiteilija ei osoittaudu muita etevämmäksi arvostelemalla muiden töitä. Hänet todetaan taitavaksi tekijäksi vasta sitten, kun hänen teoksensa osoittautuvat muiden teoksia paremmiksi. Todellinen mestari hän on vasta sitten kun hän kykenee opettamaan toisia tulemaan hyviksi taiteilijoiksi. Vanhurskauttamisopin esteettinen variaatio kuuluu siis: Jumala on kaunis, ja hän osoittaa kauneutensa ennen kaikkea siinä, että hän tekee meidät kauniiksi.
Tai niin kuin Paavali sanoo: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti