En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös ehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain, vaan Henki.
Usko ei ole mielipide, joka olisi vaihdettavissa toiseen. Usko on lopullinen suhde. Se ei sulje pois sitä, että usko heittelehtii. Mutta suhteessa kohteeseensa usko on lopullista. Se joka kerran uskoo, uskoo kertakaikkiaan. Älä pelkää: pidä tätäkin kutsuna. Totttakai voit hämmentyä ja epäillä, mutta sillä, joka kerran uskoo, on eräänlainen character indelebilis ("lähtemätön merkki"). HÄn voi lohduttautua sillä, että hänen uskoaan pidetään yllä.
Kaikkia niitä, jotka joutuvat taistelemaan epäuskonsa kanssa, pitää neuvoa olla ottamatta omaa epäuskoaan liian vakavasti. Vain usko pitää ottaa vakavasti. Jos meillä on uskoa edes sinapinsiemenen verran, se riittää siihen, että paholainen on menettänyt pelinsä.
(Karl Barth: Dogmatics in Outline, 12-13)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti