Jeesus jätti opetuslapsensa ja istui Isän oikealle puolelle, eikä hän tule sieltä ennen kuin hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jeesus jätti historian näyttämön, jättäen sanomansa varsin epäluotettaviksi osoittautuneille opetuslapsilleen (eikö hänellä todellakaan ollut suunnitelmaa B?).
Miten opetuslapset olisivatkaan halunneet, että Mestari olisi pysynyt heidän luonaan ja neuvonut heitä! Ja miten me kadehdimme usein apostoleja siitä, että he saivat nähdä Herran ja keskustella hänen kanssaan. Ja kuitenkin Jeesus sanoi, että on parempi että hän menee Isän luo. Ja tiedämme, että apostoleitten kohdalla se piti paikkansa: pelokkaista opetuslapsista, joille kaikki piti vääntää ratakiskosta, tuli rohkeita Herransa todistajia.
Hän meni edeltä valmistamaan meille sijaa, ja lupasi, että vielä kerran saamme olla siellä missä hän on. Me kadehdimme Tuomasta, joka sai nähdä Herran ylösnousseena, mutta unohdamme, että Herra sanoi, että me olemme autuaampia kuin Tuomas, kun uskomme, vaikka emme näe. Jos Jeesus olisi jäänyt ruumiillisesti maan päälle, vain rajattu joukko ihmisiä olisi voinut tulla hänen luokseen. Jos hän olisi jäänyt maan päälle, ei opetuslapsista olisi koskaan tullut hengellisesti aikuisia. On aivan eri asia kulkea hänen kanssaan ruumiillisesti, tietäen että hän avaa suunsa ja tekee kaiken, kuin lähteä kulkemaan itse viestiä vieden, luottaen näkemättä siihen, että hän on lupauksensa mukaan läsnä. Jeesus astui ylös taivaisiin siksi, ettei hänestä tulisi tietyn kansa, tietyn aikakauden Messiasta, vaan koko maailman Vapahtaja.
(tämä nuorena pappina pitämäni saarna julkaistiin kokoelmassa "Elävät kivet", Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistys 1993)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti