Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
Valo riittää seuraavalle askeleelle. Usein meidät valtaa halu nähdä tulevaisuuteen. "Millainen mahtaakaan olla seuraava vuoteni? Missä olen viiden tai kymmenen vuoden päästä?" Näihin kysymyksiin emme saa vastausta. Useimmiten meillä on juuri ja juuri sen verran valoa että näemme seuraavan askeleen: mitä minun on tehtävä seuraavan tunnin kuluessa tai seuraavana päivänä. Elämän taitoa on se, että nautimme siitä mitä pystymme näkemään emmekä valita sitä mikä jää meiltä pimeään. Jos pystymme ottamaan seuraavan askeleen luottaen siihen, että meillä on kylliksi valoa tuohon seuraavaan askeleeseen, silloin voimme vaeltaa halki elämämme iloisina ja yllättyä siitä kuinka pitkälle pääsemme. Iloitkaamme siitä pikku tuikusta jota kannamme, vaatimatta suurta roihua joka ottaisi kaikki varjot pois.
(Henri Nouwen)
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...
-
Ne kaksitoista olivat: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boaner...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Tämä raamatunkohta puhutti reformaatiossa nimen omaan Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon suhteen näkökulmasta. "Raamattu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti