Mutta oikeamielisten sielut ovat Jumalan kämmenellä
eikä mikään kärsimys ulotu heihin.
Ymmärtämättömien silmissä he ovat kuolleita,
ja heidän poismenoaan pidetään onnettomuutena,
heidän lähtöään täältä perikatona,
mutta he ovat päässeet rauhaan.
Ihmisten mielestä kuolema oli heille rangaistus,
mutta he olivat eläneet toivossa,
ja heidän toivossaan oli kuolemattomuus.
Heitä kuritettiin, mutta vain vähän -
paljon suurempaa on hyvyys, jota he nyt saavat osakseen,
Jumala pani heidät kokeeseen, ja havaitsi heidät kelvollisiksi.
Tässä annetaan ymmärtää, että traagisesti, ennen aikojaan päättyneen ja jopa epäonnistuneen elämän yllä on Jumalan lupaus [lohdun sanoja nuorena nukkuneen omaisille ks. Viis. 4:7-14]
Sanat κακωσις, "onnettomuus, pahoinpitely", ja συντριμμα, "perikato", kuvastavat kokemusta ihmiselämän turhuudesta ja sen katastrofaalisesta lopusta. Tämä on kuitenkin vain rajoittuneen ihmismielen kuvittelua. Ihmisten mielestä nämä onnettomat saivat ansaitsemansa rangaistuksen. Mutta Jumala näkee asian toisin. He ovat nyt Jumalan kämmenellä - ja ovat olleet koko ajan. Jumalattomien osa on Viisauden kirja mukaan kyllä kadotus. Muta meidän ei pidä lausua kadotustuomiota: ei edes silloin, kun asia on meidän mielestämme selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti