Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.
Maallinen apokalyptiikka ei näe viimeisissä tapahtumissa mitään yllätyksellistä: jos maapallon keskilämpötila nousee tätä tahtia, tuho odottaa ennustettuna ja väistämättä (ehkä kehityksen nopeus saattaa sentään yllättää). Evankeliumissa Jeesus sanoo, että ihmiset eivät tule aavistamaan mitään. Siinä mielessä ilmastonmuutos sopii tähän tekstiin huonosti.
Sitä päivää ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit, eikä edes Poika. Ennustelemisesta ei ole mitään hyötyä. On oltava jatkuvassa valmiudessa. Onko kysymys Jeesuksen paluun herkeämättömästä tarkkailusta? Aika ajoin syntyy kristittyjen ryhmiä, jotka keskittyvät paruusian odottamiseen, mutta ihminen ei jaksa sitä kauaa. Vai olisiko kysymys sen tajuamisesta, että ikuisuuskutsu saattaa minun kohdalleni tulla minä hetkenä hyvänsä? Memento mori on terveellinen muistutus, mutta se on enemmän elämän kehys kuin sen sisältö.
Jospa kysymys onkin herkeämättömästä valmiudesta yllättyä, ilahtua ja innostua elämästä? Kun Ihmisen Pojasta ei tiedä, missä asiassa, ihmisessä tai tapahtumassa hän on salatulla tavalla läsnä.
"Jumala, Sinä odotat, että etsimme Sinua halukkaasti, reippaasti ja iloisesti armosi avulla ilman raskasmielisyyttä ja turhia murheita.
Jumala, Sinä tahdot, että uskollisesti ja nurisematta odotamme Sinua puhtaasta rakkaudesta koko elämämme ajan, joka kestääkin vain vähän aikaa.
Jumala, Sinä toivot, että täysin luotamme Sinuun, ja olemme tässä luottamuksessa järkähtämättömät. Sinä teet työsi salassa ja ilmoitat itsesi äkillisesti ja riemullisesti meille kaikille, jotka Sinua rakastamme. Sinä mutkaton, ystävällinen ja kaikessa kotoinen. Siunattu olkoon nimesi." (Juliana Norwichlainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti