Jeesus sanoi: "Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Efraim Syyrialaisen mukaan he opettivat, ettei Jumalaan uskota palkan vuoksi. Ajatuksessa on jotain puoleensavetävää. Jos uskon Jumalaan vain siksi, että toivon siksi pääseväni taivaaseen - no onhan siinä jotain ylimaallisen itsekeskeistä. Silti on mahdotonta ajatella, että jos Jumala on olemassa, häneen uskominen olisi vailla palkkiota. Että Jumala olisi tehnyt itsestään jonkinlaisen umpiperän. Ei se niinkään voi olla.
Voidaan sanoa myös, että Jeesuksen tulkinta Tooran sanoista on rohkeaa ja luovaa eksegeesiä. "Minä olen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala" voidaan ymmärtää myös niin, että Jahve ilmoittaa olevansa se Jumala, johon kantaisät uskoivat, ei siis mikään vieras jumala tai demoni. Mutta Herramme tekee tästä ylösnousemuksen todistuksen. Ja hän vakuuttaa, että kaikki elävät Jumalalle (πάντες γὰρ αὐτῷ ζῶσιν). Raamatussa on monenlaisia kuvia ja ilmauksia sille, mikä meitä odottaa kuoleman rajan tuolla puolen. On keskusteltu siitä, siirtyykö sielu taivaaseen jo nyt vai vasta "viimeisenä päivänä". Se on toisarvoinen kysymys. Tämä Jeesuksen lause sanoo yksiselitteisesti, että ne, jotka ovat poistuneet tästä ajasta, eivät ole lakanneet olemasta, vaan he elävät Jumalalle, ja ovat siis todellisesti olemassa.
Se, että ylösnousseet ovat "kuin enkelit taivaassa" (j.36) on - varmasti asiayhteydestä johtuen - jo kirkkoisistä lähtien tulkittu niin, että taivaassa ei ole seksuaalisuutta. Näin esimerkiksi Tertullianus, joka perusteli tällä sitoutumista neitsyyteen, jossa olemme niin lähellä enkelimäistä elämää kuin se täällä on mahdollista. (Neitsyyden korostamisessa voi toki nähdä myös feministisen tendenssin: kun nainen ei mene avioliittoon, hän pysyy miehen määräysvallasta vapaana ja kuuluu yksin Jumalalle.)
Enkelien kaltaista elämää ei kuitenkaan tarvitse ajatella seksuaalikielteisesti. Päinvastoin, se kaipaus ja hurmio, mitä koemme seksuaalisina olentoina tässä elämässä, saa täyttymyksensä siinä täydellisessä antautumisessa ja nautinnossa, mitä osallistuminen Kolmiyhteisen Jumalan elämään on taivaassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti