Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat
Tässä nomos esiintyy kahdessa eri merkityksessä. Sanaparissa "laki ja profeetat" se viittaa VT:n kirjoituksiin, mutta "Laki", josta tässä varsinaisesti on kysymys, tarkoittaa sitä, joka vaatii ja käskee - turmiovaltaa, joka johtaa ilman Kristusta kadotukseen. Se on myös Jumalan luoma taju oikeasta ja väärästä, joka pakanoillakin on sydämessään (Room. 2:14-15)
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat osakseen kaikki, jotka uskovat...nyt, meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa; hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen...Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
Tämä on luterilaisen tunnustuksen mukaan articulus stantis et cadentis ecclesiae. Miten oikein suomentaisi sanan "vanhuskaus"? Se on niin erityinen sana, että sen olemassaolo on teologian eksaktiuden vuoksi välttämätön, mutta suurelle - jopa Raamattua lukevallekin - yleisölle se on ja pysyy vieraan.a Painopiste perikoopissa on ihmisten tasaveroisuudessa tämän asian edessä ( ei ole erotusta, j. 22).
Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Synti on sinänsä tasapäistävä ilmiö, eikä armo liioin tee erotusta ihmisten välillä.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki.
Tämä on jo kolmas merkitys sanalle nomos. Lähinnä "luonnonlaki". Vanhurskaus on seurausta uskosta, joka on eräänlainen luonnonlaki.
Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen, mitä laki sanoo.
Nämä sanat ovat alkusoitto Roomalaiskirjeen seuraavalle jaksolle, jossa esitellään Abraham uskon kantaisänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti