Kun edellä jae 5 sanoo, että Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää, Augustinus kysyy:
"Mitä siis pitäisi tehdä, rakkaat veljet? Pitäisi olla yhteys Jumalaan, sillä muuta toivoa ikuisesta elämästä ei ole. Ja Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyden häivää. Meidän pahat tekomme taas ovat tuota pimeyttä, ja ne painavat meitä niin, että meillä ei voi olla yhteyttä Jumalaan. Missä on meidän toivomme? Huomaa, mitä apostoli sanoo: 'Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.' Toisin sanoen: jos tunnustat olevasi syntinen, sinussa on totuus, sillä valo on juuri totuutta. Elämäsi ei säihky vielä täydellisenä, koska sinussa on syntejä. Olet silti jo alkanut valaistua, sillä elämässäsi on syntien tunnustamista. Huomaa myös, mitä apostoli seuraavaksi sanoo: 'Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.' Ei tässä puhuta vain menneistä synneistä vaan kaikista niistäkin, jotka edelleen pysyvät meissä siitä vanhasta elämästämme. Jos pidätkin syntejäsi vähäisinä, hätkähdät, kun alat niitä laskea. Monesta hiekanjyvästä tulee raskas kuorma. Missä silloin toivo? Ennen kaikkea syntien tunnustamisessa. Psalmi kertoo tästä: 'Astukaa hänen luokseen ja teidät valaistaan, teidän kasvonne eivät enää punastu häpeästä.' (vrt. Ps.34:6) Sinun ei tarvitse punastua häpeästä, jos sinua inhottaaa oma rumuutesi sen jälkeen, kun hän on sen sinulle paljastanut: sen jälkeen saat ottaa vastaan hänen kauneutensa."
Augustinuksen kommentaari tähän tekstiin sisältää voimakasta donatolaisuuden kritiikkiä. Donatolaiset edustivat "uskovien seurakuntaa", joka erottautui maailmasta. Tätä vastaan 1. Joh.2:2 on Augustinuksen mukaan merkki universaalista ja avarasta kirkosta: "'Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.' Veljet, mitä tämä tarkoittaa? Varmastikin tätä: 'Olemme löytäneet sen metsien kedoilta' (Ps. 132;6) eli olemme löytäneet kirkon kaikkien kansojen joukosta. Huomaa siis: Jeesus Kristus on meidän syntiemme sovitus eikä vain meidän vaan koko maailman. Siinä sinulla on kirkko joka on koko maailmassa. Älä lähde seuraamaan vääriä vanhurskauttajia, jotka ovat oikeita silppureita. Pysy vuorella, joka täyttää koko maailman (vrt. Dan 2:35). Sillä Kristus on meidän syntiemme sovitus eikä vain meidän vaan koko maailman, jonka hän on verellään ostanut." (Augustinus: Kaikki rakkaudesta. Saarnoja ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Suom. Timo Nisula. Kirjapaja 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti