keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

2. Kor. 12:2-10 (Kirkastussunnuntai)


”Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.  Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.  Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani. Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä.  Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.  Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”
Aikaisemmin yksi kirkastussunnuntain teksteistä oli tämä Paavalin mystinen kokemus. Ikävä kyllä sitä ei enää kirkossa lueta, ainakaan säännöllisesti käsikirjan mukaan. Se on vaikea teksti sikäli, että sitä ei pysty pukemaan kristilliseksi opiksi tai siitä ei voi johtaa moraalista opetusta. Yhtä kaikki, se on teksti, jonka moni kristitty on kokenut todeksi omassa elämässään, ja siksi se on tärkeä.

Paavali kertoo että hänellä on ollut mystisiä ja ekstaattisia kokemuksia. Hän ei kuitenkaan kerro niistä enempää, vaan paljastaa elämänsä kammottavan ristiriitaisuuden. Hänen elämässään on jotain sietämätöntä vaikeutta. No, onhan sitä vastoinkäymisiä jokaisen elämässä. Tämä on jotain paljon vakavampaa. Paavali puhuu, että häntä rusikoi Saatanan enkeli. Hänen elämässään on jotain sellaista, mitä uskovan ihmisen elämässä ei pitäisi olla. Hän rukoilee Jumalalta apua, toistuvasti. Voisiko olla mieluisampaa rukousta Jumalalle, kuin se, että ihminen haluaa paremmin toteuttaa Jumalan tahdon ja päästä eroon asiasta, joka estää sen toteutumisen? Jumala ei vastannut Paavalille auttamalla häntä, parantamalla hänet tai vapauttamalla häntä. Jumala vastasi: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Mitä tämä tarkoittaa? Kun Kristus kirkastuu, niin Kristus kirkastuu. Et sinä, et sinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...