Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teisstä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Tässä Paavali opettaa lähinnä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että tulemme autuaiksi uskon kautta, emme tekojemme ansiosta, vaan Jumalan armon ja laupeuden kautta Kristuksen tähden. Toiseksi, että emme saa autuutta uskon kautta sitä varten, että olisimme jouten tai tekisimme pahaa, vaan vaeltaaksemme hyvissä teoissa. Sillä usko, joka ottaa vastaan autuuden Kristuksen kautta, ottaa vastaan myös Pyhän Hengen, joka sytyttää uskovan hyviin tekoihin. Tit 2:14 sanoo: "Kristus antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Se tarkoittaa: kansa, joka ei tee hyvää laiskasti ja kylmästi, vaan harrastaa sitä palavalla innolla. Vaikka uskon epätäydellisyys ihmisissä on suuri, se on kuitenkin - mikäli se on todellista uskoa - halukasta ja palavaa eikä velttoa ja uneliasta. Jumalan sanan voimasta se tulee vahvemmaksi ja palavammaksi. Hyvät teot seuraavat uskosta sellaisella välttämättömyydellä, että mikäli ne eivät seuraa, usko joko ei ole todellista, tai jos se on ollutkin todellista, siitä on luovuttu.
Johannes Brenz: Catechismus illustratus 1551, 625-626
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti