Näin sanoo Herra: - Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan? Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Kolme ensimmäistä virkettä osoittaa "kunnian teologian" mahdottomuuden, siis sen, että ihmisellä voisi olla jotain annettavaa Jumalalle. Silti jatkuvasti kuvittelemme niin. Vanhassa testamentissa se oli uhreja, sittemmin viisauskirjallisuudessa hurskasta vaellusta, pietismissä elämän antamista Jeesukselle uskonratkaisussa ja luterilaisuudessa armon oikeaa ymmärtämistä.
Ei Jumalalle ole mahdollista antaa mitään. Silti Jumala sanoo, että jokin ihmisessä vetoaa häneen. On kolme ominaisuutta, jotka vetävät Jumalaa puoleensa: a) köyhyys eli nöyryys, toisin sanoen se ettei ole yhtään mitään, b) särkynyt henki, eli se että on menettänyt kuvitelmansa erinomaisuudestaan ja siitä että "kyllä minä pärjään" ja c) arkuus ja vapina Jumalan edessä: se ettei kuvittele ymmärtävänsä tai hallitsevansa Jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti