lauantai 5. toukokuuta 2018

Joh 16:23-33 (5.su pääs. 1.vsk.ev)

Totisesti, totisesti : mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni , sen hän antaa teille. 

Tämä lupaus toistuu Joh. 15:7,16. Myös synoptikoiden tallentama Jeesuksen sana sinapinsiemenen kokoisesta uskosta, joka siirtää vuoria, tähtää samaan. Onko meillä tästä uskosta aavistustakaan?  Rukoilemme työkokouksissa kiireesti ja kirkossa tavan vuoksi. Niitäkin rukouksia Jumala voi käyttää,  mutta se on kaukana Euagrios Pontoslaisen opetuksesta:"Kun rukous on suurin ilosi, eikä sen aikana mikään muu sinua viehätä, silloin olet todella löytänyt rukouksen. "

Euagrioksen tutkielma rukouksesta (300-luvulta ) kertoo miten syvästä ja vaikeasta asiasta rukouksessa on kyse. On selvää, ettei Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoita hänen esittämistään toiveittemme takuumiehenä, vaan että rukoilemme hänessä. "Älä rukoile toiveittesi toteutumista. Ne eivät aina ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. ..Onko olemassa muuta hyvää kuin Jumala? Sen tähden antakaamme Hänen haltuunsa kaikki, mikä meitä koskee, ja meidän käy hy.Sillä Hyvä on myös hyvän antaja. "

Euagrios kuvaa rukousta niin vaaralliseksi ja petolliseksi seikkailuksi, että turvallisempaa olisikin tehdä jotain muuta. Ensiksi on vaikeaa keskittyä rukoukseen, varsinkin jos haluaa olla hyvä ihminen. Mieleen tulee lukemattomia tärkeämmän ja kiireellisemmän tuntuisia asioita. Rukouksen ei pidä olla vain sanoja ja ajatuksia, vaan tunnetta. Mutta juuri rukouksessa koettavat tunteet ovat pirullisia (Euagrioksen mielestä kirjaimellisesti ). Ihminen ihastuu näihin tunteisiin ja pitää niitä rukouksen päämääränä :"Älä tee himoa siitä, minkä tarkoituksena on himojen hävittäminen. " Teologeille Euagrios opettaa, että teologi on se, joka rukoilee oikein. Rukous ei saa suuntautua ketään vastaan  (paitsi perkelettä tietty). Vaikka munkki Euagrios opettaa sielua pois ulkoisen todellisuuden tarkkailusta, pois Jumalaa koskevista mielikuvista ja psykologisista tuntemuksista, rukous ei ole henkilökohtainen pakopaikka :
"Autuas on munkki, joka pitää jokaista ihmistä Jumalana Jumalan jälkeen. Munkki on se, joka kaikista erillään on yhtä kaikkien kanssa. Munkki on se, joka näkee jokaisessa oman itsensä ja siksi on yhtä kaikkien kanssa. " (Filokalia 1, 91-111)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...