Kolminaisuusoppia käsittelevän kirjansa aluksi jesuiittateologi Karl Rahner sanoi provosoivasti, että mikäli kolminaisuusoppi jostakin syystä kumottaisiin, suurin osa kristityistä ei huomaisi mitään eroa aikaisempaan. Useimmat meistä ovat melko simppeleitä monoteistejä, ja jopa pappien yritykset selittää kolminaisuutta rippikoulussa ovat tavallisimmin modalistisia (Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Jumalan ilmenemismuotoja kuten jää, vesi ja vesihöyry ovat veden muotoja). Kolminaisuusoppi on vaikeaa.
"Tämä hyvä olet sinä, Isä Jumala, tämä hyvä on sinun sanasi, Poikasi. Sillä siinä sanassa, jonka sinä itse sanot, ei saata olla mitään muuta kuin mitä itse olet, eikä liioin mitään sinua suurempaa tai vähäisempää. Sinun sanasi on tosi, niin kuin sinä itse olet tosi, ja siksi se on itse totuus, kuten sinä itse yksin olet totuus. Sinä olet yksi ja jakamaton, eikä sinusta voi syntyä mitään muuta kuin mitä sinä itse olet. Ja tämä on sinun ja Poikasi välillä vallitseva yksi ja yhteinen rakkaus, Pyhä Henki, joka molemmista lähtee. Tämä rakkaus ei ole millään tavoin vähäisempi kuin sinä itse tai Poikasi, sillä sinun rakkautesi itseäsi ja häntä kohtaan ja hänen rakkautensa sinua ja häntä itseään kohtaan on yhtä suuri kuin sinä itse olet ja hän myös on. Se, mikä ei millään tavoin eroa sinusta ja hänestä, ei liioin ole mitään muuta kuin sinua itseäsi ja häntä itseään. Sinun korkeimmasta ykseydestäsi ei liioin voi lähteä mitään, mikä olisi jotain muuta kuin se, mistä se lähtee. Mitä siis yksikin on itsessään, sitä koko kolminaisuus on yhdessä, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Sillä yksikään ei ole itsessään mitään muuta kuin sama korkein ja jakamaton ykseys ja ylhäisin jakamattomuus, jota ei voida lisätä eikä muuksi muuttaa." (Anselm Canterburylainen: Proslogion, luku 23. suom. Paavo Rissanen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti