Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.
דָרַַש on "tutkia, etsiä, tiedustella, kaivata." Koska sydämeni halu on oppia tuntemaan Jumala, kuljen avoimin mielin, in latitudine, vapaudessa (בְרְחָבָה ). LXX:n mukaan kuljen "turuilla ja toreilla." Kysymys siitä, mikä on kristitylle sopivaa tai ei, mitä musiikkia kuunnella, mitä harrastaa, on täysin turha. Uskovalle sydämelle kaikki kertoo Jumalasta.
Luther kuvaili Psalmin 1 "autuasta miestä" spontaaniksi ihmiseksi näin:
"Oi kultainen ja rakastettava sana, jolla vahvistetaan kristillinen vapaus. Jumalattomilla on kiinteät päivät, kiinteät ajat, tietyt teot, tietyt paikat, joissa he riippuvat, niin että vaikka lähimmäinen on kuolemaisillaan, hätä ei saa heitä poikkeamaan ajoistaan ja paikoistaan. Mutta tämä autuas mies on vapaa kaikkiin aikoihin, kaikkiin paikkoihin ja kaikkiin. Mikä tahansa tapaus (casus) häntä kohtaa, mitä tahansa hänen kätensä oivaltaa tehdäkseen, sen hän tekee. Hän ei ole juutalainen, ei pakana, ei kreikkalainen eikä barbaari...mutta hän antaa hedelmänsä ajallaan, mikä tahansa hänen tekonsa onkin - Jumalalle ja lähimmäiselle. Siksi hänen teollaan ei ole nimeä eikä hänen ajallaan ole nimeä eikä hänellä itsellään ole nimeä eikä sillä virtaavalla vedellä ole nimeä, jonka varrelle hänet on istutettu. Hän ei ole yhdelle ihmiselle eikä yhdelle ajalle, paikalle tai teolle, vaan kaikille ja kaikkialle ja kaiken välityksellä. Hän on kaikkien aikojen, kaikkien tekojen, kaikkien henkilöiden ihminen - Isänsä kuvan mukaan kaikkea kaikessa ja kaiken ylitse. Jumalattomat sulkevat itsensä ahtauteensa, vangitsevat itsensä itsevalittuihin tekoihin, aikoihin ja paikkoihin ja kiduttavat itseään eivätkä tee muuta kuin murhaavat, tuomitsevat ja arvostelevat toisten hedelmiä ja ovat mitä vapaimpia kritikoimaan toisia..." (Operationes in Psalmos, WA 5, 38-39, suom. Tuomo Mannermaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti