Semiootikkona panen merkille, että merkit, semeia, ovat "tunnusmerkkejä". Meren aallot pauhaavat jylisten tuo mieleen tsunamit. Vuoden 2004 tsunami vei ihmisten ajatukset väistämättä Jumalan olemassaolon kysymyksiin. Miksi tätä kohtaa ei silloin luettu? Olemme leikanneet kristillisyydestä eskatologian ja jättäneet sen lahkojen vaalittavaksi. Kaikki lamaantuvat pelosta on oikeastaan "heittävät pelosta henkensä". Sitähän tapahtuu kaiken aikaa. Päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat heijastelevat tätä. Tämä on tätä päivää.
Mutta sanoma on sittenkin toinen: Teidän vapautuksenne on lähellä. Kun pimeys on suurin, kun kaikki ajallinen lohtu siitä, että sosialismi toisi tasa-arvon tai kapitalismi onnen, on mennyt, Jumalan valtakunta on lähellä.
Tämä sukupolvi on ymmärretty joko niin, että se tarkoittaa sukupolvea, jonka aikana nämä alkavat tapahtua (esim. Israelin valtio "viikunapuu", perustetaan) tai sitten Jeesus odotti sen tapahtuvan aikanaan välittömässä lähitulevaisuudessa. On myös mahdollista lukea se "sukukunta", toisin sanoen ihmissuku. Onko tämä uhkailua ja pirujen maalailua taivaanrantaan? Mikä uutinen on luonnontieteen perusteet tuntevalle, että taivas ja maa katoavat? Uutinen sen sijaan on se, että minun sanani eivät katoa. Se on evankeliumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti