Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: "Se on täällä" tai: "Se on tuolla." Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (tai: sisäisesti teissä)
Vertailukohta Tuomaan evankeliumista: "Teidän johtajanne saattavat sanoa teille: 'Valtakunta on taivaassa', mutta silloinhan taivaan linnut ehtivät sinne ennen teitä. He voivat myös sanoa: 'Se on meressä', mutta silloin kalat ehtivät sinne ennen teitä. Tosiasiassa valtakunta on sekä teidän sisällänne että ulkopuolellanne." (log.3) Tämän valossa molemmat käännökset sanalle entos ("keskellänne", "teissä") ovat hyviä.
"Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä" tarkoittaa Tuomaan evankeliumin mukaan: "Kun opitte tuntemaan itsenne, silloin teidät tunnetaan ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos te ette opi tuntemaan itseänne, te elätte köyhyydessä ja olette köyhyys." (log.3) Hengellisen elämän opettajat ovat aina kertoneet, että Jumalan tunteminen ja itsetuntemus kulkevat käsi kädessä. Gregorius Suuri kirjoittaa: "Yhdelläkään sielulla ei ole suurempaa huolenaihetta, kuin että tuntee itsensä. Sillä se joka tuntee itsensä, ymmärtää olevansa luotu Jumalan kuvaksi. Mutta jos joku on luotu Jumalan kuvaksi, hänen ei tule pyrkiä olemaan juhtien kaltainen tai antautua nykyisen elämän korskeuteen ja himoihin." (in Cant.) Ja Ramon Llull kertoi: "Rakastava katsoi itseensä ollakseen kuvastin, jossa hän näkisi rakastettunsa, ja hän katsoi rakastettuaan, että tämä olisi kuvastin, josta hän saisi itsetuntemusta."
"Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" on välttämätön vastapaino edellisille, sillä sydämen sisäisyyteen katselu tekee helposti hengellisyydestä pelkkää introspektiota. John Donne kirjoitti: "Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta. Jos meri huuhtelee mukanaan savikokkareen, käy Eurooppa sitä pienemmäksi, samoin kuin ystäviesi maatila tai oma kartanosi kärsii menetyksen palan muretessa rantakalliosta." Jumalan valtakunta tulee todeksi suhteessa toisiin. Kohtaan Jumalan katsoessani toiseen. "Kaikki ihmiskasvot ovat hunnun verhoamia, ja tämä huntu on hänen, jota emme voi kuolematta katsoa kasvoista kasvoihin" (Ernesto Cardenal).
Kirkko on tämän valtakunnan julistaja, mutta on vaarallista samastaa se tähän valtakuntaan. Hans Küng kirjoittaa:
"Kirkko ei ole Jumala; huolimatta kaikesta myönteisestä, mitä kirkosta voidaan uskovien yhteisönä sanoa, se ei ole jumalankaltainen olento. Uskova on epäilemättä vakuuttunut siitä, että Jumala vaikuttaa kirkossa ja kirkon vaikuttamisessa. Jumalan toiminta ja kirkon toiminta eivät kuitenkaan ole yhteneviä eivätkä sulaudu toisiinsa omat ääriviivansa menettäen. Niiden välillä on periaatteessa ero. Jumala pysyy Jumalana...Kirkko on ja pysyy luotuna. Se ei siis ole kaikkitietävä eikä kaikkivoipa, ei ikuinen eikä synnitön."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti